Käärmevauvoja!

Jopas nämä kuluneet pari kuukautta onkin hurahtaneet nopeasti! Tämän vuoden mustarottakäärmemammani Oodi muni 10 kaunista munaa 14.6.2017 ja tarkoitukseni oli kirjoitella tänne kyseisestä ilouutisesta. Lopulta koko asia unohtui ja nyt ollaan päästy jo siihen vaiheeseen että itse munien asukit ovat tupsahtaneet maailmaan! Mitäpä tässä enää munia ihmettelemään, kun ollaan päästy jo itse aiheeseen 🙂

Perjantaina 4.8. laskeskelin kalenterista, että munilla on menossa 51. vuorokausi hautomossa. Ajattelin läpivalaista munia taskulampulla, tutkiakseni näkyisikö munissa jo poikasten liikettä. Liikettä ei näkynyt, joten tuumasin että eipä ne vielä näin varhaisessa vaiheessa siellä ahtaissa kotikoloissaan liikuskele. Vuoden 2014 poikueen kuoriutuminen sijoittui vuorokausille 57-60, joten ajattelin että lauantaina olisi aika raijata tulevien poikasten asumukset varastosta sisälle ja laittaa ne valmiiksi poikasia varten. Enpä osannut sillon arvata, että poikaset ottavatkin varaslähdön ja olen aikomuksineni pikkiriikkisen verran myöhässä. Kello oli kääntynyt jo reippaasti lauantain puolelle ja olin nousemassa sohvalta, aikeissa mennä nukkumaan. Siinä samassa sohvalta ylös könytessäni näkökentän laitamilla jokin kiinnitti huomioni, kohdistin katseeni enkä ollut uskoa silmiäni! Sohvan viereen sijoitetun hautomon päällä näkyi pienen pieni käärme! Ensin en edes meinannut ymmärtää että mikä siinä on, kuka käärmeistäni on muka voinut päästä pakoon ja sitten jo tajusinkin että hetkinen, eihän mulla edes ole noin pientä ja tuon väristä käärmettä! Sehän on hyvänen aika sentään poikanen, mustarottakäärmeen poikanen! Ne on alkaneet kuoriutua jo nyt, huimasti etuajassa! Voi pyhät pyssyt, mitä täällä oikein tapahtuu?!

Kädet hämmästyksestä täristen, silmät pyöreänä noukin pienen käärmelapsen hautomon kannen päältä käsiini ja pyysin miestäni hakemaan faunaboksin, jonne käärmeen saisi ensihätään säilöön. Ajatuksissa pyöri jo katastrofi, entä jos kaikki on kuoriutuneet ja paenneet hautomosta ympäri asuntoa?! Laitoin pienen parkourkäärmeen faunaboksiin säilöön ja jännityksestä kihisten avasin hautomon kannen hämmästyen entisestään; siellähän olikin vastoin odotuksiani kasapäin poikasia! Lopulta faunaboksiin oli siirretty yhteensä kuusi pientä käärmelasta ja suuren huokauksen säestämänä totesin että hautomossa on tasan kuusi tyhjää munaa. Huh! Kaikki pienet matoset on tallessa!

Värisaldona oli viisi mustaa ja yksi valkokylki. Kaikki muut munat olivat vielä täysin ehjiä, mutta yhdessä oli viilto ja sieltä pilkotti valkea nenä; voi mikä helpotus, poikueessa on ainakin kaksi valkokylkeä. Nämä pikaiset salamaräpsyt ei paljoa silmää hivele, mutta tulipa ikuistettua pikaisesti pikkumatojen ensihetket hautomon ulkopuolella. Ja yritäppä ite pitää kolmea vastakuoriutunutta vauhtimatoa yhdessä kädessä, samalla kuvaten kännykällä, ei ole helppoa! 😀

Poikaset piti saada yön ajaksi väliaikaismajoitukseen, sillä faunaboksiin niitä ei voinut jättää liian väljän kansiritilän vuoksi. Hain varastosta yhden muovilaatikon ja pikaisen sisustuksen jälkeen vauvat pääsivät muuttamaan yhteiseen ensiasuntoonsa. Ylimääräisiä pajunoksia ei ensihätään kotoa valmiiksi löytynyt, mutta sattumalta olin juuri samana päivänä kerännyt metsästä kanervanoksia. Niistä sai pikkuisille oivan kiipeilypaikan ja aivan ensihetkistä lähtien sain hymyn säestämänä vahvistaa jo aiemminkin havaitsemani faktan; mustarottakäärmeet ovat hyvin aktiivisia ja erittäin ketteriä aivan elämänsä ensihetkistä lähtien. Niille tuleekin suoda rutkasti kiipeilypaikkoja, ne käyttävät varmasti jokaisen oksannirkon hyödyksi. 🙂

Yöunien jälkeen hautomosta löytyi yöllä munastaan kurkkinut valkokylki. Tämä toinen veijari oli aiemmin kuoriutunutta valkokylkisisarustaan paljon vaaleampi väriltään. Tässä vaiheessa lopuissa kolmessa munassa ei näkynyt vielä mitään kuoriutumiseen viittaavia merkkejä ja jännitin kovin mahtaakohan sieltä enää tulla yhtään valkoista lisää. Saikin odottaa kokonaisen päivän ja vielä seuraavankin, ennenkuin mitään tapahtui.

Sunnuntaina ilmestyi viillot kahteen munaan ja niistä pilkotti jälleen valkeat nenät. Tämä tarkoitti sitä että poikueessa on ainakin neljä valkokylkeä, olin tulokseen hurjan tyytyväinen! Yksi muna oli vielä mysteerinä, vailla viiltoa. Sunnuntain aikana yksi valkokylki uskaltautui ulos munastaan ja lopulta maanantaina kärsimättömän odotuksen jälkeen viimeisistä kahdesta munasta kuoriutui valkokylki ja musta poikanen. Poikueen värisaldoksi tuli siis 6kpl mustia ja 4kpl valkokylkiä 🙂

Miten sitten alunperinkään tuo ensimmäinen matonen pääsi ulos hautomosta ja säikäytti allekirjoittaneen pahanpäiväisesti? Tajusin että en ollut aiemmin edes osannut ottaa huomioon sitä, että tosiaan hautomossa oli täysin avonaiset tuuletusaukot sekä pieni aukko lämmittimen johdolle. Oletusarvoisesti poikaset pysyvät kuoriutuessaan tallessa munalaatikon suljetun kannen alla, enkä ollut miettinyt asiaa sen pidemmälle. Aiempien poikueiden kohdalla, kun poikaset ovat kuoriutuneet täysin ennaltaodotettuun aikaan, on hautomossa olleen munalaatikon kansi ollut jo kiinni. Munalaatikon ilmanvaihdon tehostamiseksi tapanani on ollut pitää haudonnan aikana sen kantta raollaan ja olen sulkenut sen vasta kun poikasten kuoriutuminen on alkanut lähestyä. Nyt kun poikaset pääsivätkin yllättämään aikaisella kuoriutumisella, en ollut vielä ehtinyt varautumaan ja laittamaan munalaatikon kantta kiinni. Jälkeenpäin ajateltuna kamalan typerää ja hölmöä toimintaa, mutta taas opittiin uutta säikähdyksen ja erheen kautta. Onneksi oppi tuli pelkällä säikähdyksellä, eikä suurempaa vahinkoa ehtinyt tapahtumaan. Hautomon avonaiset aukot saivat verkotuksen ja näin vastaisuudessa kuoriutuvien poikasten hautomopako on ennaltaehkäisty.

Nyt lapsukaiset napottavat siisteissä riveissä jokainen omassa yksiössään, olohuoneessa aitiopaikalla Pikke-duprasin ja kolmen vanhemman käärmeen naapurissa. Neljä poikasta asuu 30x30x30cm ExoTerrassa ja loput vähän Exoja isommissa muovilaatikoissa. Tämän kokoiset ensiasunnot totesin jo edellisen poikueen kohdalla erittäin passeliksi; niissä on mukavasti tilaa temmeltää ja kun ne sisustaa hyvin, stressin mahdollisuuskin on minimoitu. Asumukset ovat omaan makuuni vielä liian askeettisia, mutta huomenna ne saavat täytettä kun pääsen metsään keräilemään jokaiselle kanervaa ja muuta sisustetta. Haluan tarjota jokaiselle poikaselle mahdollisuuden liikkua sekä toteuttaa uteliasta aktiivista luonnettaan ja sen mahdollisuuden ne totisesti käyttävät hyödykseen.