Holdbackien harvennusta

Kesän aikana olin sulatellut mielessäni malttaisinko luopua yhdestä viimevuoden holdback-poikasesta ja vastaus porautui lopulta mieleeni heinäkuussa. On pakko malttaa.

Ennen poikasten kuoriutumista olin asettanut itselleni kotiinjäävien maksimirajaksi neljä poikasta ja sain sentään pitäydyttyä siinä, mutta lopulta ymmärsin senkin olevan liikaa. Asiaa järkeiltyäni tajusin ettei ole kasvatuksen kannalta mitään järkeä jättää neljää poikasta kotiin, vaikka sydän niin sanookin. Tilaa täytyy jäädä tulevaisuuden kasvateillekkin, sillä haluan pystyä jättämään jokaisesta teettämästäni poikueesta vähintään yhden poikasen itselleni. Kotiin voi jättää vain kaikista mieluisimmat, tai nurkat täyttyvät ja resurssit loppuvat jo muutaman poikueen jälkeen.

Pojat Noki (musta) ja Havu (valkokylki) ovat kietoneet itsensä sormeni ympärille niin tiukasti mahtavalla luonteellaan ja äärettömän upealla ulkomuodollaan, ettei niiden kohdalla luopumispohdinnat tullut edes mieleenkään. Tytöt Nila (musta) ja Hile (valkokylki) taas temppuilivat elämänsä alkutaipaleella ruokailujen suhteen tosi paljon ja todella kauniista ulkomuodostaan huolimatta niiden kohtalo joutui vaakalaudalle liian loisteliaiden veljiensä takia. Olen jo vuosikaudet haikaillut mustaa mustarottakäärmenaarasta ja toisaalta valkokylkinaaraita kotona on jo neljä kappaletta, joten asioiden loppusummaus oli Hilen kannalta huonon puoleinen. Nilan kotiinjäänti selviää varmuudella vasta ajan myötä, kun näkee miten kaikki palaset loksahtelee paikalleen, mutta Hile päätyi kuitenkin jo nyt myyntiin.

Tuntui hassulta etsiä upeista eläimistä väkisin ”heikkouksia”, jotta jostain malttaisi luopua. Se ei kuitenkaan tarkoita että myytävässä eläimessä olisi oikeasti mitään vikaa, vaan sitä että poikueessa oli vielä upeaakin upeampia yksilöitä. Jos Havua ei olisi ollut tässä poikueessa, olisi Hile varmasti välttynyt myyntituomiolta. Hilessä ei ole mitään mikä estäisi sen käytön kasvatuksessa, mutta alun huonon startin vuoksi sitä kuitenkin tulisi miettiä tarkkaan. Se saattaa periytyä, tai olla periytymättä ja vähintäänkin pariksi täytyisi valita sulhanen, joka on ollut poikasesta lähtien erinomainen ruokailija. Nykyäänhän Hile syö jo oikein mainiosti, eikä aiempi huono ruokailumenestys vaikuta sen elämään.

Kriteerit kasvatuseläimelle ja lemmikille ovat täysin erilaiset ja sen vuoksi kasvatuksen kannalta oleelliset seikat eivät merkitse lemmikinomistajalle mitään. Lemmikin suhteen ei ole niin tarkkaa onko se syönyt poikasesta asti täydellisesti ja kasvaako siitä kasvattajansa silmään jalostusarvollisesti täydellinen yksilö. Eläin on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vain sen jalostuksellinen arvo. Tärkeintä on että eläin syö ja toimii nyt niin kuin kuuluukin ja se on omistajansa mielestä täydellinen.

Toivon täysillä että Hilelle löytyisi pian joku sen kauneutta ihaileva ja mustarottakäärmeen aktiivisuutta arvostava koti, jonne voisin hyvillä mielin neidin luovuttaa! ❤ Olen valmis ajelemaan vaikka vähän pidemmällekkin täydellisen kodin perässä, jos kauppojen syntyminen jää logistisista syistä kiinni. Hilen myynti-ilmoitus löytyy täältä *klik*.

(Hile kaikissa artikkelin kuvissa)

Terraariotorniprojekti osa 2

Lue osa 1 täältä

Tornin ensimmäinen terraario on nyt valmis, enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Nata, Oodi ja Kaaos pääsivät muuttamaan viikonloppuna uuteen kotiinsa ja vaikuttaa siltä että nekin ovat vähintään yhtä mielissään tilavasta terraariostaan kuin minäkin. Aika näyttää tulevatko ne hyvin toimeen kolmistaan, vai täytyykö jakaa porukkaa pienemmäksi. Tarpeen vaatiessa jokainen saa ikioman terraarion, mutta toivottavasti ongelmia ei synny tällä kokoonpanolla.

 

 

Kiipeilyoksien asettelu terraarioihin tuntuu olevan jonkin sortin taiteenlaji. Sitä saattaisi helposti ajatella että tähänkin terraarioon oksat on vain laitettu paikalleen, mutta ehei, totuus on täysin toinen. En tarkalleen enää muista montako päivää siihen lopulta kului, mutta luultavasti en valehtele juurikaan jos sanon että kolme päivää. Oksien etsintä taas on aivan oma juttunsa se, siihenkin saa tuhrautumaan useamman tovin metsästäessään täydellisiä kepakoita. Oksien asettelu ei ole lempipuuhaani juurikin siksi että niiden kanssa saa taistella vähän turhankin kauan. Sopivan lopputuloksen löytymiseksi erilaisia asetelmavariaatioita tulee kokeiltua kymmeniä ja hikipisarathan siinä roiskuu kun yrittää saada paksuja puunvarsia taipumaan tahtoonsa.

 

 

Kalliotaustan teko oli vähän arpapeliä, sillä en tiennyt ennalta ollenkaan millä tavalla märkä uretaani käyttäytyy; paitsi sen kuinka viheliäisesti uretaani tarttuu käsiin, jos sitä onnistuu iholleen sotkemaan. Suurien muotojen luominen pelkällä uretaanilla osottautui mahdottomaksi, mutta onneksi olin varautunut ja asetellut taustaan silikonilla kiinnitettyjä Finnfoam palasia. Pursotuksen jälkeen piti odotella noin 15 minuuttia, sitten uretaanin pinta sumutettiin vedellä märäksi ja alettiin painella. Yllätyin miten kestävä uretaanin kuivunut pinta oli ja se oli aika helposti muotoiltavissa. Piti kuitenkin varoa ettei puhkaise nahkamaista pintaa, sillä silloin sormille tursusi märkää tahmaista uretaania (joka muuten pysyy kynsissä tasan niin kauan että sotkeentunut kynnen osa kasvaa pois). Lopputulos ei aivan ollut sitä mitä olin toivonut, mutta harjoittelemallahan sitä mestariksi tullaan. Tärkeintä että tausta on käärmeille toiminnallisesti hyvä ja samalla se ruma lämpökotelo sulautui taustan syövereihin. Suurin moka taustaa tehdessä oli se, että antoi uretaanin kuivua liian kauan (ts. pursotti liian laajan alueen kerralla, eikä ehtinyt painella kaikkia kohtia tarpeeksi pian). Arvioisin että noin 25minuuttia sitten pursotettu uretaani on vielä helposti muotoiltavissa, mutta sitä vanhempi alkaa olla jo liian kiinteää.

Jäi vähän hirvittämään miten huokoisia muotoja erehdyin luomaan. Tausta on aivan väärällään pieniä kolosia, joihin osaan jo kuvitella käärmeiden ruikkivan peräpäidensä tuotoksia. Kauhulla odotan ensimmäisiä taustaan väännettyjä satseja, täytynee varmaan ostaa uusi höyrypesuri rikkoutuneen tilalle, tai ollaan kohta aikamoisessa liemessä.

 

 

Löysin varaston perukoilta sattumalta meidän piha-aidan jämärullan ja samassa keksin että siitähän saisi oivan kiipeilyverkoston terraarion kattoon. Kaunis se ei ole, mutta siinä tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: käärmeet saisi rutkasti lisätukea kiipeilyyn ja samalla siihen saisi kiinnitettyä jämäkästi kaikki tekokasvit ja muut roikkuvat sisusteet. Verkon päät taivuttamalla sai kätevät lenkit ruuvausta varten ja verkotuksesta tuli hyvin jämäkkä. Tässä tornin alimmassa terraariossa verkko ei vielä pistä silmään, mutta ylemmissä terraarioissa se saattaa niin tehdä. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että ylempiin terraarioihin voisi hankkia kasviverkkoa, joka asennettaisiin verkon päälle niin että verkko uppoaisi kasvuston sekaan. Näin saisi verkon hyvät ominaisuudet käyttöön, mutta esteettinen haitta olisi mitätöity.

 

 

Terraariossa oli jo kaksi lämmittelypaikkaa lämpökotelon alla ja päällä, mutta niiden lisäksi halusin vielä lämpökaapelin, olihan terraarioon tulossa kolme asukasta. Kehittelin kaapelille näppärän kotelon, jonka sisässä kaapeli pysyy turvassa ja käärmeet ei pääse siihen käsiksi. Kotelo valmistui melko vaivattomasti ja se vaikutti yllättävänkin pätevältä kapistukselta.  Täällä ohje *klik*. Kaapelin töpseliä varten porasin terraarion runkoon läpiviennin, viilasin sen siistiksi ja asensin ei-niin-esteettisen, mutta jykevän  ja asiansa ajavan sulkulevyn.

 

 

Lopuksi oli vielä pientä tahimista lasien kanssa, mutta onneksi nekin asentuivat paikalleen vaikeuksista huolimatta. Kilpailutin paikallisia lasifirmoja lähettämällä kyselyä neljään eri paikkaan, kolme niistä vastasi ja hintahaitari oli niinkin huima kuin 50-120e! Kilpailuttaminen siis todella kannattaa. Ostin halvimmat ja laatu & palvelu olivat aivan ensiluokkaista.

Kun siirsin käärmeet uuteen asumukseensa, ne vaikuttivat pitävän siitä kovasti. Terraario tutkittiin pintapuolisesti ympäriinsä ja kattoverkkokin osottautui heti suurenmoiseksi hitiksi. Kun terraario oli tutkittu, kaikki kolme neitiä asettuivat lopuksi yhdeksi isoksi keräksi kattoverkon päälle. Sittemmin tytöt ovat rallitelleet terraariota ympäri, tutkiskellen paikkoja tarkemmin. Nähtäväksi jää, onko kattoverkon päälinen köllöttelypaikka jatkossakin kaikkien suosikki, vaikka muitakin paikkoja olisi rutkasti tarjolla.

 

 

Vaikka nyt mieli lepää kun tietää neideillä olevan loistavat asuinpuitteet, voi huokaista helpotuksesta vain hetkeksi, sillä tornin seuraavan terraarion puutavara ja vanerit ovat jo leikattu ja odottavat kasaajaansa.

Terraarion rakennusohjeet löydät täältä *klik*

 

 

Hoitolapsia

Poikasmäärä on vähentynyt viimepostauksen jälkeen vain yhdellä, sillä loput kolme myyntipoikasta jääkin luokseni hoitoon vähän pidemmäksi aikaa. Vielä muutama viikko sitten luulin että tähän päivämäärään mennessä olen saanut kaikki myyntipoikaset maailmalle, mutta matkaan tulikin melkoinen mutka. Pari päivää sitten nämä kyseiset kolme poikasta vaihtoivat virallisesti omistajaa, mutta sen sijaan että ne olisivat jo lähteneet uuteen yhteiseen kotiinsa kuten alunperin oli suunniteltu, niiden täytyykin pysytellä luonani turvassa ainakin heinäkuun loppuun saakka. Miksi näin? Poikasten ostaja halusi testauttaa omat käärmeensä krypton varalta ennenkuin poikaset hänen luokseen muuttaa ja vastoin odotuksia uutiset olivatkin yhden käärmeen osalta varsin surulliset, käärme oli kryptopositiivinen. Nyt ostajakodilla on edessään 4kk karanteeni ja kaikkien kannalta paras ratkaisu oli se, että poikaset jäävät tänne. Karanteenin jälkeen poikaset pääsevät toivottavasti viimein omaan kotiinsa, jos (kun) ostajan muut käärmeet saavat uudelleen negatiiviset testitulokset. Lohdutuksena napsin muutamia kuvia poikasten omistajalle; onhan se varmasti kieltämättä melko erikoinen tilanne omistaa kolme käärmesisarusta, joita ei ole koskaan edes livenä nähnyt, eikä tule hetkeen näkemäänkään.

Tämän surullisen tapauksen myötä olen erityisen onnellinen siitä, etten ole tautiriskin vuoksi päästänyt yhtäkään poikasenostajaa/ostajaehdokasta (tai muitakaan harrastajia) kotiini katsomaan käärmeitä. Välillä on tullut mietittyä että ihan hulluko tässä on, kun näin tiukkaa linjaa pidän edelleenkin, mutta jälleen kerran sain kuitenkin todeta että liian varovainen ei voi koskaan olla. Tokihan se olisi niin ostajien kuin minun itsenikin kannalta kiva esitellä käärmeitä ja niiden asuintiloja, mutta ainakin toistaiseksi se on mahdollista vain kuvien välityksellä. Tälläkin hetkellä tilanne voisi olla se että omat käärmeeni olisivat mahdollisesti taas vaarassa, jos olisin päästänyt ostajan kotiini ja hänen mukanaan krypto olisi tänne vahingossa ja kaikkien tietämättä kulkeutunut. Kieltämättä sydän jätti muutaman lyönnin lyömättä, kun tajusin miten suurelta säikähdykseltä olin juuri säästynyt! Ja voi miten suuri onni onnettomuudessa tässä oli senkin kannalta, että ostaja todella testasi kaikki käärmeensä krypton varalta! Niin lukemattomia kertoja positiiviset tulokset ovat tulleet käärmeiden omistajille täytenä yllätyksenä, kuten tässäkin tapauksessa. Ainoa, siis todellakin ainoa keino poissulkea krypton olemassolo on testata käärmeet osaavan lääkärin vastaanotolla ja kannustan kaikkia siihen täydestä sydämestäni, se todellakin kannattaa. Parhaassa tapauksessa tartunta löydetään hyvin aikaisessa vaiheessa ja vältytään taudin leviämiseltä ja käärmeiden massakuolemilta.

 

Käärmeiden hoitojakson ollessa näinkin pitkä, päätimme omistajan kanssa tehdä siitä kirjallisen sopimuksen, johon on ympätty kaikki oleellinen ja ehkä vähän ylimääräistäkin. Sopimusta ei tässä tapauksessa olisi oikeastaan edes tarvittu molemminpuolisen luottamuksen ja kaikinpuolin toimivan yhteistyön vuoksi, mutta teimme sen siitä huolimatta. Eihän siitä mitään haittaakaan voi olla. Suosittelen samaa käytäntöä muillekkin vastaavissa tilanteissa, sillä sopimus takaa turvan niin omistajalle kuin hoitajallekkin ongelmatilanteiden sattuessa. Sopimukseen kirjataan kaikki hoitojakson kannalta merkitykselliset asiat ja näin yhteiset pelisäännöt on ennalta sovittu ja talletettu allekirjoituksien vakuuttamina. Lisään tähän linkin, josta löytyy pohja hoitosopimukselle. Itse en moista netistä valmiina löytänyt joten tein oman version, josko siitä olisi muillekkin hyötyä: *klik*

Terraariotorniprojektikin on alkanut edistymään, siitä lisää ensi viikolla! 🙂