Muutoksen tuulia

Phuuuh.. Kuukausi sitten se kuuluisa kamelin selkä katkesi. Oli myönnettävä itselle, ettei oma mielenterveys, jaksaminen ja rahat riitä enää tämän käärmeporukan pyörittämiseen. Kaiken muun moskan lisäksi meidän Papun surkeaakin surkeammat lonkat oli alkanut kipuilla ja sen kuntoutus veisi nyt kaikki voimani ja rahani viimeiseen pisaraan saakka. Papu ja oma mielenterveyteni on nyt prioriteettilistalla ykkösenä, muiden täytyy väistyä. Edessä oli vaikea päätös. Osalle käärmeistä olisi etsittävä uusi koti, mutta kenestä muka luopuisin? Haluaisin pitää ne kaikki, mutta minun sekä käärmeiden vuoksi määrää oli vähennettävä.

Pitkällisen mielen taiston jälkeen kohtalon koura päätyi osoittamaan ensimmäisenä punahäntärottakäärme Nuppua. Se tarvisi kipeästi isomman terraarion, jota en pysty sille nyt tarjoamaan. Punahäntärottakäärmeillä on myös nopea aineenvaihdunta, joten Nuppua täytyisi ruokkia melko tiuhaan tahtiin. Häpeäkseni on pakko myöntää, ettei omat paukkuni riitä tähän ruokintatahtiin juuri nyt ja Nuppu onkin vähän hoikahkossa kunnossa. Oma kykenemättömyys ja vajavaisuus stressaa aivan äärettömästi ja olisi meidän molempien etu, jos Nuppu löytäisi uuden kodin ensitilassa.

Toisena myyntilistalle päätyi mustarottakäärme Lumo. Yksi kolmesta naaraasta, jotka jätin itselleni vuoden 2014 poikueesta. Aivan alussa jätin ne kaikki kotiin siksi, että ne edustivat uutta positiivista aaltoa käärmekodossani, jonka kryptosporidioosiepidemia oli juuri tyhjentänyt. Niiden isä oli aivan erityinen käärme, enkä voinut edes ajatella luopuvani poikasista vanhempien menehdyttyä. Ajattelin että voisin myydä ne kyllä myöhemmin jos siltä tuntuu. No eihän sitä hetkeä koskaan tullut. Ne ovat olleet täällä tavallaan holdback-tittelillä, joka onkin nyt venynyt jo 5 vuoden mittaiseksi. Vaikken edelleenkään haluaisi luopua yhdestäkään, tilanne pakottaa siihen ja Lumo oli pohdintojen jälkeen se joka näistä kolmesta päätyi etsimään kotia. Oikeastaan vain siksi, että se on kooltaan pienempi kuin siskonsa Kaaos ja Kalla-siskolla taas oli jollain tapaa mieluisampi väritys. Pieniä typeriä asioita, mutta jonkun perusteella päätös oli tehtävä.

Todennäköisesti ainakin Havu, koiras vuoden 2017 poikueesta, tulee myöhemmin myyntiin. Kuten ehkä myös siskonsa Nila. Ai miksi? Sen takia, että tällähetkellä täällä asuu 11 käärmettä ja terraarioita on vain 5! Muutossa meni pari terraariota rikki ja rahahuolien vuoksi naaraille kaavailtu kimppakämppä on edelleen suunnitteluasteella. Muitakin terroja oli suunnitteilla useampikin kappale, mutta kaikki asiat on mennyt ihan mönkään ja stressitasot senkun nousee.

Nyt kun 2017 poikaset on kasvanut siihen pisteeseen, ettei pikkuterrat enää riittänyt, oli Nila ja Havu pakko siirtää aikuisten seuraan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi terraariota, jotka oli tarkoitettu aikuisten koiraiden yksiöiksi, asuttavat kukin tällä hetkellä KOLME käärmettä! Ai että miten kivistää sielua. Toisessa pienet aikuiset naaraat Kalla ja Lumo, sekä nuorikko Nila ja toisessa aikuiset koiraat Mustis ja Sisu, sekä nuorikko Havu. Kolmas 2017 nuorikko Noki asuu vielä poikasterraariossa, koska se ei onneksi (vielä) hinkuta naamaansa ruvelle. Jos Nuppu löytäisi uuden kodin, Noki perisi Nupun nykyisen terraarion.

Ideaalitilanne olisi nyt se, että saisin käärmemäärän vähenemään ja sitä myötä purettua ruuhkat terraarioissa. Samalla paineet lukuisien uusien terraarioiden rakentamisesta hälvenisi ja stressitasot laskisi. On jotenkin aika kestämätöntä huomata, kuinka paljon tämä tilanne kuormittaa omaa psyykettä, joka on jo entuudestaankin koetuksella.

Nuppu ja Lumo on ollut nyt noin kolme viikkoa myynnissä, Lumosta ei ole tullut yhtäkään yhteydenottoa ja Nupustakin vain yksi. Tuskastuttaa. Luopumispäätös oli jo itsessään tosi vaikea ja nyt vielä tämä. Olin unohtanut ettei mustarottakäärmeillä ole kysyntää juuri ollenkaan ja niitä on vaikea saada myytyä. Tuntuu ylipäänsä ihan hullulta miten epäsuosittu laji mustarottakäärme on. En tiedä voiko se johtua oikeasti lajista, vai olenko sittenkin minä se syy miksei niitä osteta? Vaikutanko liian tiukkikselta tai vaativalta, ärsyttävältä? Yllätyin siitä ettei edes punahäntärottakäärme tunnu herättävän kiinnostusta, yleensä vihreät käärmeet on niitä joista suuri osa hullaantuu. Luultavasti vaatimus suuresta terraariosta karsii ostajia rankalla kädellä. Huoh, kumpa nuo muruset löytäisivät hyvät kodit mahdollisimman pian.

Nyt kun olen taas tuskaillut myynnin vaikeuden kanssa, olen päätynyt siihen että laitan mustarottakäärmeiden kasvatusjutut kokonaan jäihin. Tuntuu että nyt on pakko nollata tilanne ja olla suunnittelematta yhtään mitään. Siitäkin huolimatta, että haluaisin ihan hirmu paljon teettää poikueita. Mielekkyys koko hommasta on vaan kadonnut, kun kysyntää ei ole ja haasteet erinäisten asioiden kanssa on jatkunut jo monta vuotta. Haluaisin että tästä tulisi taas se ihana mieltä keventävä harrastus, mitä se on joskus minulle ollut. Tällaisenaan se vain vie kaiken energian, eikä siinä ole mitään järkeä. Ehkä joskus vuosien päästä poikueiden suunnittelu tulee taas ajankohtaiseksi, mutta tällä hetkellä koko touhu saa luvan olla tauolla, eikä paluusta ole tietoa.

Näin pidät matelijasi tallessa

kirjoitettu 8.6.2018
päivitetty 14.11.2019

Pakovarmuus on kiistämättä yksi terraarion tärkeimmistä ominaisuuksista, niin eläimen kuin omistajankin kannalta. Itsestäänselvyys monille, muttei valitettavasti kaikille matelijaharrastajille. Viimeaikoina harrastajapiireissä (ja valitettavasti uutisotsikoissakin) on käynyt ilmi useita tapauksia, joissa käärme tai jokin muu matelija on päässyt karkuun. Osa on kadonnut harmittomaksi ajatellun pihassa jaloittelun yhteydessä, osa taas on lähtenyt karkuteille terraariosta tai aitauksesta. Oli kyse kummasta karkutavasta tahansa, syynä on omistajan tietämättömyys tai huolimattomuus, ääritapauksissa jopa silkka välinpitämättömyys. Tämä on hyvin huolestuttava ilmiö, sillä yksikään matelija ei karkaisi, jos omistajalla olisi riittävä tietotaito matelijan hoidosta ja käyttäytymisestä, sekä intresseihin kuuluisi eläimen oikeanlainen ja huolellinen hoito.

Syynä näille vahingoille ei ole niinkään se, että itse vahingon syntyyn ei voisi mitenkään vaikuttaa. Sen sijaan asioista ei olla otettu riittävän huolellisesti selvää tai tietoa ei vain ole tarpeeksi helposti saatavilla. Syvän huolen saattelemana ja lämpöisen huolehtivan tunteen vallassa päätin kantaa oman korteni kekoon ja kasata mehevän tietopaketin, jotta kaikki oleellinen tieto matelijan tallessa pitämiseksi olisi jokaisen ulottuvissa.

Herppiharrastustaipaleeni aikana minulla on ollut vain käärmeitä ja sammakoita, joten omakohtaisen kokemuksen puuttuessa en ota juurikaan kantaa liskojen tai kilpikonnien karkailuihin. Keskitynkin tässä tekstissä vain käärmeisiin, mutta osa ohjeista pätee yhtälailla myös muihin matelijoihin.

Tässä linkki tiivistettyyn tietoiskuun kilpikonnien ja liskojen turvallisesta ulkoilutuksesta *klik*.

---

 

Karkailut ovat eläimelle itselleen suuri riski, terraarion ulkopuolisen maailman poiketessa oikeanlaiseksi luoduista terraario-olosuhteista. Väärien olosuhteiden lisäksi terraarion ulkopuolella vaanii useita mahdollisia vaaroja, kuten muut kotieläimet tai kuumenevat sähkölaitteet. Näin kesähelteillä ovien ja ikkunoiden ollessa sepposen selällään, avautuu lisäksi talon ulkopuolisen maailman lukuisat vaarat. Kaiken kukkuraksi eläinten karkailulla on hyvin negatiivinen vaikutus koko harrastukseen: matelijaharrastuksen ollessa jo valmiiksi vaakalaudalla, positiivilistojen ja muiden harrastusta rajoittavien uhkien lisäksi me emme kaipaa enää yhtään negatiivista uutisointia näiden väärinymmärrettyjen eläintemme suhteen. On hyvin huolestuttavaa kuinka paljon hallaa huolimattomat omistajat voivatkaan aiheuttaa tunnollisille ja eläinten turvallisuuden vakavasti ottaville harrastajille. Huolimattomat harrastajat muodostavat vain pienen murto-osan koko matelijaharrastajajoukosta, mutta saattavat pahimmassa tapauksessa romuttaa harrastuksen kaikilta.

 

Miksi käärme karkaa?

Olipa kyseessä sitten aktiiviset tai passiiviset käärmeet, ne liikkuvat terraariossaan jossain määrin. Elinpiirin rajoittuessa terraarion seiniin, alkaa käärme tutkia niitä jossain vaiheessa ja silloin koetellaan terraarion käärmeenpitävyyttä. Jos heikkoja kohtia on, käärme mitä todennäköisimmin ne löytää. Keväisin lisääntymiskauden vallitessa laiskimmatkin yksilöt alkavat liikehtiä normaalia aktiivisemmin ja useimmat karkailutapaukset taitavatkin keskittyä pääosin juuri lisääntymiskaudelle. Terraariosta karkaava eläin ei aina tarkoita että terraario-oloissa olisi jotain vikaa, vaan esimerkiksi sitä että terraarion ulkopuolisen maailman uudet tuoksut vaikuttavat uteliaasta eläimestä vastustamattoman houkuttelevilta. Aina terraarion käärmeenpitävyydessä ei tarvitse olla mitään puutteitakaan, vaan karkureissut mahdollistuvat omistajan inhimilliseksi ajatellun virheen vuoksi.

 

Miten varmistetaan että käärme ei karkaa?

Oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi tiiviytensä puolesta Exo Terra, sekä Wromak -merkkisiä terraarioita. Hyvin pienille poikasille turvallisin vaihtoehto on klipsilukolliset SmartStore varastolaatikot. Sen sijaan esimerkiksi Joki-terraarioiden ovet ovat hyvin väljät, joten ne käyvät vain isokokoisille käärmeille.

Huomioita Exo Terra -terraarioista

• Tiiviit saranaovet, jotka pitävät poikasetkin tallessa (ei kuitenkaan sovellu alle 12g  poikasille). Sopivat myös pienehköille lajeille aikuisena.
• Läpivientiaukot katon takaosassa ovat oiva pakoreitti, ellei niitä ole suljettu.
• Avattava katto, jonka lukot tulee kiinnittää huolella.
• Ovissa sisäänrakennettu lukko, hanki varmistukseksi Exo Terran lisälukko.
• Huom! Ei sovellu voimakkaille käärmeille muovirakenteisen katon ja etuosan vuoksi. (Käärmeen työntäessä muoviosia täydellä voimalla ne voivat hajota).

Huomioita Wromak -terraarioista

• Liukuovien kiskot mitoitettu lasien paksuuteen nähden hyvin, lasit eivät heilu ja ovet ovat hyvin tiiviit. Soveltuu isokokoisille poikasille ja aikuisille.
• Ei valmiita läpivientiaukkoja, eli yksi mahdollinen pakoreitti vähemmän. Sähkölaitteet asennetaan terraarion ulkopuolelle.
• Liukuovien lukitus puuttuu, eikä tehdasvalmisteiset lukot sovellu oviin. Lukko täytyy tehdä itse (täällä ohjeet *klik*).

Huomioita SmartStore varastolaatikoista

• Tukevat kannet ja lukot. Smartit on varastolaatikoista varmin valinta. Kilpailevien tuotteiden muovi taipuvampaa, eikä lukot ole tarpeeksi tiukat.
• Ilmareiät täytyy tehdä itse kolvilla. Ilmareikien halkaisija maksimissaan 3mm.
• Kannen heikoin ja taipuvaisin kohta on klipsilukottomien sivujen keskikohdassa. Hanki niihin jykevät paperiklipsit lisälukoiksi, jotta käärme pysyy varmasti tallessa.

Lisäksi lämmin suositus, että ostat eläimesi hyvältä kasvattajalta ja noudatat hänen antamiaan ohjeita. (Tee tarkka taustatyö valitessasi kasvattajaa ja erottele jyvät akanoista, huonojen kasvattajien ohjeita ei tule seurata). Hyvät kasvattajat tuntevat lajinsa ja osaavat kertoa parhaista asumisratkaisuista. Älä lähde soveltamaan saamiasi ohjeita omin päin, vailla parempaa tietämystä.

 

Huomioi nämä ennen käärmeen majoittamista terraarioon

• Älä käytä terraariota jossa on itsetehty kansi. Väärin valmistettuna itse tehty kansi on hyvin heikko keino pitää käärme terraariossaan.
• Liukuovien väli. Kuinka monta milliä jää liukuovien väliin niiden yhtymäkohdassa? Testaa mahtuuko 3mm paksu viivoitin ovien väliin? Jos mahtuu ja liikkumavaraa ei jää, se on viljakäärmeen kokoiselle käärmeelle riittävän tiivis. Yli 3mm raosta viljakäärmeen kokoinen käärme voi päästä puskemaan itsensä läpi. Jos viivoitin kolisee ovien välissä, tiivistä rako liimaamalla siihen jokin jämäkkä kappale (esimerkiksi muovimattosuikale) akvaariosilikonilla. Ikkunoiden tiivistysnauhaa tai muita helposti irtoavia tiivisteitä en suosittele. Liian ohuet lasit voi myös korvata teettämällä tilalle paksummat liukukiskoille sopivat lasit, jolloin lasien välinen rako pienenee
• Liukuovien liikkuvuus ja joustavuus. Ovatko lasit selvästi ohuemmat kuin liukukiskojen urat? Jos on, kuinka paljon lasien väli yhtymäkohdassa kasvaa, kun lasit työnnetään kiskoissa syvyyssuunnassa toisistaan mahdollisimman etäälle? Miten paljon lasi joustaa/antaa periksi kun lasien yhtymäkohdan väliin kohdistetaan tunkevaa voimaa (testaa sormellasi ja ajattele sen olevan käärmeen pää, mahtuuko sormi lasien väliin)? Joustavuus on suurimmillaan lasien keskiosassa (korkeussuunnassa katsottuna) ja siinä sopiva 3mm rako voi venyä huomattavasti suuremmaksi. Jos ovet ovat pleksilasia, niiden joustavuus on vielä moninkertaisempaa lasiin verrattuna. Myös ovien paksuus vaikuttaa joustavuuteen merkittävästi, esimerkiksi 4mm lasi joustaa 40cm korkeassa oviaukossa selvästi enemmän, kuin 5mm lasi 80cm oviaukossa.
• Liukuovien asettuminen terraarion seinää vasten. Kun laitat liukuovet kiinni, asettuvatko ne tiiviisti paikalleen? Joskus terraario (etenkin itsetehty) on hieman vinkkelissä ja vain lasin ylä- tai alareuna osuu seinään, tällöin oven ja seinän väliin syntyy rako.
• Terraario on joka puolelta ehjä; 
  • lasiterraarion silikonisaumat ovat pitävät ja lasit ovat joka nurkassa tiiviisti kiinni. Laseissa ei ole hiushalkeamia, säröjä ja lohkeamia.
  • vaneriterraariossa kaikki ruuvit ovat kiristetty paikalleen ja saumat ovat tiiviit.  Levymateriaalissa ei ole lohkeamia tai muita vaurioita (etenkin mdf-levy hapertuu, jos se on saanut kosteutta).
  • Liukukiskot ovat tukevasti kiinni, eivätkä ne heilu.
  • Ovet ovat ehjät, eikä niistä puutu paloja (erityisesti nurkat ovat alttiita lohkeamille).
  • Ilma-aukkojen ritilät tai reikäpellit ovat ehjät ja tiiviisti kiinni, vailla rakoja.
• Läpivientiaukko johdoille. Jos terraariossa on läpivientiaukko, sen sulkuläppä on tehty jämäkästä joustamattomasta materiaalista ja se on kiinnitetty tiukasti paikalleen. (Huom. Exo Terroissa läpivientiaukot katon takaosassa, sulje ne huolellisesti).
• Ilma-aukkojen verkot/ritilät ovat tarpeeksi pienisilmäisiä terraarioasukkiin nähden (yleinen nyrkkisääntö: reiät eivät ole halkaisijaltaan yli 3mm/ ritiläväli ei ole yli 3mm. Tarkista päteekö se oman lajisi kohdalla).
• Lukko. Ehdottoman tarpeellinen väline pakovarmuuden maksimoimiseksi.
• Liukuovellisen terraarion katto on kunnolla kiinni. Joissain tehdasvalmisteisissa liukuoviterraarioissa on irroitettava katto. Varmista että se on tiivis ja lukittu.
• Käy varmuuden vuoksi vielä koko terraario sisältä päin läpi, työntele seiniä, pohjaa ja kattoa, koettele kaikkialta, löytyykö heikkoja kohtia? Jos, niin korjaa ne huolellisesti ennen käärmeen sijoittamista terraarioon.
• Huom! Käärmeet pääsevät halutessaan läpi uskomattoman pienistä kolosista ja raoista. Jos et ole aivan varma minkä kokoiset raot ovat käärmeellesi turvallisen kokoisia, kysy neuvoa kokeneelta harrastajalta.

 

Terraarion lukitseminen

Terraarion liukuovien huolellinen sulkeminen on tärkeää, jotta käärme pysyy siellä missä pitääkin. Ovia sulkiessa katsotaan niiden liukuvan aivan terraarion seiniin asti ja tarkistetaan ettei kiskoilla ole mitään roskia. Liukukiskolle pakkautunut turve tai hakkeenpalanen estää ovea liukumasta loppuun saakka ja luo otollisen raon karkaamista varten. Käärmeen on mahdollista saada lukottomat ovet auki ilman lasin ja seinän väliin jäävää rakoakin, mutta rako edistää karkaamista huomattavasti. Ovet saattavat pysyä kiinni ilman lukkoakin, mutta sen varaan ei saa laskea. Siispä ovet laitetaan kunnolla kiinni ja varmistetaan lukon lukitsevan ne paikalleen. Esimerkkikuva tilanteesta, jossa kuningaspyton on karannut liukuoviterraariosta jonka ovet oli lukittu, mutta toinen ovista oli jäänyt epähuomiossa hieman raolleen.

Liukuoviterraarion lukkoja myydään matelijatarvikeliikkeissä (esim täällä *klik*), sekä hyvin varustelluissa eläinkaupoissa. Halvimmillaan sellainen kustantaa alle kymmenen euroa. Lukko estää ovien liukumisen kiskoilla ja ovet aukeaa vain avaimella. Terraarion asukki ei saa ovea auki, eikä myöskään terraarion ulkopuoliset murtautujat, kuten lapset tai liian innokkaat vieraat.

Vaihtoehtoisesti liukuoven lukon voi tehdä itse paksusta rautalangasta. Tämä lukko ei sovellu välttämättä talouksiin joissa on pieniä lapsia, tai terraarion vieressä  puuhastelevia eläimiä. Lukkoa ei saa terraarion sisäpuolelta auki, mutta ulkopuolelta se aukeaa terraariosta poispäin kohdistuvalla nousevalla liikkeellä.
Näin  valmistat lukon itse *klik*.
Video lukon toimintaperiaatteesta täällä *klik*.

Yksi melko yleinen liukuovien lukitussysteemi on kaikille tuttu ilmastointiteippi. Ovet teipataan terraarion päätyseiniin kiinni, jolloin ovien liukuminen estyy. Teippaaminen on melkoisen ruma ja sotkuinen tapa lukita ovet (teipistä jää sitkeitä liimatahroja), mutta kuitenkin toimiva. Teipit täytyy vaihtaa riittävän usein uusiin, jotta teipin liimapinta on tarpeeksi vahva pitämään ovet visusti kiinni.

 

Miten käärmeitä silti karkailee, vaikka terraarion käärmeenpitävyys on niin helposti varmistettavissa?

Yleisin syy lienee omatekoiset väkerrykset. Taasen väkerryksistä yleisimpiä taitavat olla ylivoimaisesti akvaariomallisten (eli liukuovettomien, päältä avoinaisten) terraarioiden kansiratkaisut. Itsetehdystä kannestakin on mahdollista saada käärmeenpitävä, mutta karkailutapausten perusteella se ei läheskään kaikilta onnistu. Kannessa täytyy olla jämäkät reunat, jykevät lukot ja sen pitää olla terraarion suulle täydellisesti istuva, eli tiivis. Kannen päälle kasatun painavan tavaran ei koskaan tulisi olla se joka pidättelee käärmettä terraariossaan. Muutama kirja, tai vaikka kymmenen kilon levypaino terraarion päällä ei pidättele edes viljakäärmettä, puhumattakaan isommasta käärmeestä, jos se ulos tahtoo. En voi millään muotoa suositella mitään itsetehtyä kansiratkaisua kenellekkään, ellet sitten ole 100% varma siitä mitä teet. Älä yliarvioi taitojasi ja tietämystäsi, vaan jätä varmuuden vuoksi se ilmaiseksi saatu vanha akvaario käyttämättä ja sijoita eläimen hyvinvointiin hankkimalla sille kunnollinen terraario. Myöskään jyrsijäkäyttöön tarkoitettuja lasiterraarioita (esim Kymppiterra, ent. Aquarell) lasista ja reikäpellistä tehtyine irroitettavine kansineen ei tule käyttää käärmeillä. Käytä käärmeillä vain käärmeille tarkoitettuja terraarioita.  Käärmeen voimia ei saisi koskaan aliarvioida, vaan terraarion pakovarmuutta pohtiessa turvallisin vaihtoehto on tehdä terraariosta ”pomminvarma”. Käärme on usein huomattavasti voimakkaampi kuin omistaja osaa edes kuvitella, joten liioittele ennemmin kuin aliarvioi.

Kansiväkerryksien lisäksi toinen epäilyttävä nikkaroinnin kohde on itsetehdyt terraariot. Parhaimmillaan itse tehty terraario voi piestä tehdasvalmisteisen kilpailijansa mennen tullen, mutta sellaisen rakentaminen vaatii tietämystä ja ymmärrystä käärmeen kyvyistä. Älä rakenna terraariota itse, ellet ole täysin varma että osaat tehdä siitä pakovarman. Vaikka olohuoneessa saattaa seistä turhana passelin kokoinen vitriini, tai varastosta löytyy muutama ylimääräinen neliö vaneria, älä ryhdy toimeen jos tietosi ovat vajanaisia. Pelkän säästämisen vuoksi terraariota ei kannata tehdä itse. Taitava rakentaja voi saada säästöä aikaiseksi, mutta taitamaton rakentaja ja pieni budjetti on hyvin riskialtis yhdistelmä turvallisuutta ja pakovarmuutta ajatellen.

Jos syy karkaamiselle ei löydy terraarion rakenteen puutteista, se johtuu käärmeen hoitajan toiminnasta. Yleisimmin syynä on inhimillinen virhe, kukapa sitä nyt tahallaan käärmettään karkuun päästäisi. Inhimillisiltä virheiltäkin voidaan välttyä, kun käärmeen hoitotoimepiteisiin keskitytään täysillä. Ei esimerkiksi puhuta samaan aikaan puhelimessa, tai puuhastella välillä jotain eläimen hoitoon liittymätöntä. Käärmeelle ei jää mitään mahdollisuuksia karata, jos omistajan tietotaito terraarion vaatimuksien suhteen on kunnossa ja eläimen hoitoon keskitytään aina täydellä tarkkuudella.
Ainoa oikeasti täysin omistajan hallintakyvyn ulkopuolelle jäävä karkaamisen mahdollistava tilanne olisi jokin katastrofaalinen tapahtuma, kuten tulipalo tai muu onnettomuus.

Kun käärmeen terraario on varmistettu käärmeenpitäväksi ja ovetkin muistetaan sulkea & lukita joka tilanteessa, jää enää yksi mahdollisuus karkureissulle. Tätä ei ehkä edes ymmärretä ajatella käärmeen karkaamismahdollisuuksia kartoittaessa, sillä se on niin ilmiselvä; käärmeen ottaminen pois terraariosta. Kun käärme otetaan terraariostaan syystä tai toisesta, sen karkuun luikahtaminen on mahdollista, ellei käsittelijä keskity hommaansa täysillä. Tässä pieni listaus siitä, mitä tulee huomioida kun käärme on terraarionsa ulkopuolella:

• Keskity siihen mitä teet. Ennen kuin otat käärmeen terraariosta, ota esille välineet joita saatat tarvita käärmeen hallinnassa. Käsittele käärmettä rauhallisesti ja määrätietoisesti. Jos käärme vauhkoontuu tai vaikka puree, pysy rauhallisena ja vie käärme takaisin terraarioon. Älä päästä irti edes pelästyessäsi.
• Älä päästä käärmettä vapaaksi huoneistoon, edes valvottuna. Tarvitaan vain yksi silmänräpäys, kun käärme jo vilahtaa pienestä kolosesta talon rakenteisiin. Tee käärmeelle niin suuri terraario, ettet koe sillä olevan tarvetta ”jaloitella” huoneistossa vapaana.
• Valokuvatessasi käärmettä sisällä. Jos kuvat halutaan ottaa terraarion ulkopuolella, tee se mahdollisimman suljetussa tilassa, kuten ministudiossa tai Faunaboksissa kansiluukun kautta. Huolehdi että käärme on näköpiirissäsi koko ajan joko linssin läpi tai paljaalla silmällä katsottaessa, älä päästä sitä hetkeksikään näkyvistäsi. Varmista kuvauspaikan turvallisuus ja järjestä sen ympäristö tyhjäksi. Jos käärme pääseekin huolimattomuuden vuoksi etenemään kuvausalustalta johonkin, se on helpompi napata kiinni kun ympärillä ei ole romua.
• Valokuvatessa käärmettä ulkona, pidä se koko ajan visusti tallessa joko kädessä tai kannellisessa laatikossa. Älä päästä käärmettä silmistäsi ulkona hetkeksikään, edes kuljetusboksissa. Vie se takaisin terraarioonsa heti kun kuvat on otettu. Älä valokuvaa ulkona, jos et ole 100% varma siitä että pystyt pitämään käärmeen tallessa tilanteessa kuin tilanteessa. Virheille ei ole varaa. Huolehdi että kuvausympäristö on rauhallinen, eikä lähellä ole esimerkiksi leikkiviä lapsia tai riehaantuvia lemmikeitä. Älä koskaan laske käärmettä vapaaksi ulkona, siis oikeasti koskaan. Vaikka käärme olisi normaalisti miten laiska tai hidas tahansa, se saattaa silti liikehtiä yllättävän nopeasti ja kadota näkymättömiin. Maahan laskettu käärme voi olla myös petolintujen kohteena ja se häviää linnun kynsissä taivaan tuuliin silmänräpäyksessä. Kuvia saa napsittua helposti joko Faunaboksin tai avustajan kanssa. Käärmeen turvallisuutta ei tule koskaan riskeerata hienojen kuvien vuoksi.
• Älä vie käärmettä ulos. En keksi valokuvauksen lisäksi mitään muuta syytä sille miksi käärme pitäisi viedä ulos. Käärmettä ei ulkoiluteta nurmella, eikä sitä oteta mukaan kävelylle tai auringonottoreissulle. Sen kanssa ei myöskään missään nimessä lähdetä kaupungille elvistelemään.
• Käärmeen kuljettaminen paikasta toiseen on perin simppeliä, mutta riskinsä siinäkin ellei asiaan olla perehdytty kunnolla. Siitä lisää täällä *klik*.

 

Muita karkailun mahdollistavia, mutta vältettävissä olevia tilanteita ovat esimerkiksi

• Käärmeen pitäminen liian heppoisessa boksissa esim. ruokinnan aikana, tai kylvettäessä vanhoja nahanrippeitä pois. Hanki käärmeelle kunnollinen boksi, jota voit käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Rei’itetty lukollinen SmartStore laatikko käy tähänkin tarkoitukseen hyvin, kun taas esimerkiksi Faunaboksi-muoviterraariot (esim. Exo Terra Faunarium) eivät käy käärmeen säilytykseen sellaisenaan. Faunaboksit vaativat kannen kiinni teippaamisen (vähintään kahdesta kohdasta ympäri asti). Faunaboksin kannen nurkissa on myös isohkot pyöreät reiät, joista pienimmät poikaset pääsevät karkuun.
• Terraarion ovien auki jättäminen ilman valvontaa. Älä koskaan tee näin, edes pieneksi hetkeksi kun käyt vaihtamassa vedet. Laita ovet aina kiinni ja lukkoon kun et itse ole terraarion välittömässä läheisyydessä tarkkailemassa käärmeen liikkeitä.
• Terraarion ovessa ei ole lukkoa ja terraarion ulkopuolella oleva eläin tai ihminen avaa oven vahingossa/huomaamattaan. Esim. terraarion ohi kävellessä joku hipaisee tai tönäisee liukuovea ja se aukeaa. Käytä lukkoa.
• Terraarion sisällä oleva painava sisuste kalauttaa terraarion lasin rikki. Varmista että käyttämäsi sisusteet ovat jykevästi paikallaan, tai etteivät ne ylety liikkuessaan terraarion laseihin asti.
• Terraarion vieressä oleva painava esine kalauttaa terraarion lasin rikki. Älä säilytä terraarion läheisyydessä mitään sellaista, joka saattaa kaatuessaan/ liikkuessaan rikkoa lasit.
• Kissa hyppää terraarion päälle hajoittaen terraarion katon. Aseta terraariot niin että kissat tai muut painavat kotieläimet eivät pääse hyppelemään niiden päälle, tai hanki tarpeeksi jykevä terraario.
• Koira tai lapsi törmää terraarioon rikkoen lasin. Rajoita eläinten ja lasten riekkumista terraarion läheisyydessä, tai sijoita terraariot niin ettei perheen pienimmät ylety niihin.

 

Epätodennäköisempiä, mutta mahdollisia tilanteita

• Käärme puskee lasiterraarion seinän rikki, työntäessään samalla kun on pönkännyt itsensä vastakkaisten seinien väliin. Tätä voi tapahtua pääosin isoilla voimakkailla käärmeillä, muttei ole mahdotonta vähän pienemmilläkin käärmeillä. Rakenna voimakkaalle käärmeelle kestävä terraario jykevistä materiaaleista joita ei saa kovallakaan voimalla rikki.
• Käärme saa nostettua liukuovet kiskoiltaan. Tätä tapahtuu pääosin vain hyvin voimakkailla käärmeillä, kuten tiikeripytoneilla. Ei ole mahdotonta pienemmilläkään käärmeillä jos lasit ovat kovin ohuet ja kevyet (etenkin jos kyseessä ovat pleksiovet). Perehdy isojen käärmeiden tarpeisiin huolellisesti välttääksesi ovien nostelu ja pienempien käärmeiden kanssa käytä tarpeeksi jykeviä ovia.

 

”Käärmeeni on Houdini”

Tätä termiä kuulee käytettävän leikkimielisesti hyvin usein, yleensä omistajalle mystisistä syistä tapahtuneen terraariopaon yhteydessä. Sanotaan että esimerkiksi viljakäärmeet ovat yleisesti hyvin sitkeitä etsimään terraariosta löytyviä pakoreittejä ja tämänlaiset ”karkurimestarit” saavatkin melko äkkiä otsaansa ”Houdinin” leiman. Täytyy sanoa, että terminä se on hyvin harhaanjohtava ja häiritsevä. Käärme ei karkaa, kun sille ei anneta siihen yhtäkään mahdollisuutta. Se ei teleporttaa itseään mistään läpi, vaan karkaamiselle on aina syynä jokin terraariosta löytyvä heikkous. Kun heikkous on sellainen jota harrastaja ei löydä tai oman uskottavuutensa menettämisen pelossa ei myönnä löytävänsä, on helpompi syyttää mystistä terraariota kuin itseään. Kun ihminen ei pysty selittämään itselleen jotain toimintoa, sille keksitään syy vaikka sitten väkisin, mutta ulottuvuudesta toiseen matkaava olento, taikka kahlekuningas käärme ei silti ole. Syynä viljakäärmeiden loistolle karkailutilastojen kärjessä on oikeasti se, että ne ovat lajina maailman yleisimpiä lemmikkikäärmeitä ja samalla myös yleisin valinta aloittelevien harrastajien ensikäärmeiksi. Kun tähän ynnätään vielä viljakäärmeen aktiivisuus, saadaan aikaiseksi vähän liiankin otollinen yhtälö karkuutapauksille, ellei omistaja tiedä mitä tekee. Houdineja ei siis ole olemassa, muutakuin huolimattomilla omistajilla, jolloin syyttävä sormi osoittaa aivan muuhun suuntaan kuin toimintatarpeitaan toteuttavaan luikertelevaan eläimeen. Houdineille naureskelu kertoo vain sen, että naurajat eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta ja tuntemus eläinten kykyjen suhteen ei ole riittävällä tasolla.

 

Lopuksi,

Eläimen karkaaminen ei ole vitsailun aihe, eikä sitä tulisi koskaan sivuuttaa vain olankohautuksella. Virheen sattuessa omalle kohdalle, on tärkeintä ottaa mokaus kallisarvoisena oppituntina ja varmistaa että sama tilanne ei voi enää koskaan uusiutua. Oman lemmikin karkaamiseen pitäisi suhtautua itsekriittisesti, sillä lopulta vain sinä olet vastuussa eläimestäsi. Et kuitenkaan ole taakkoinesi yksin, vaan apua ja asiantuntevia neuvoja saat kokeneilta harrastajilta, kunhan vain uskallat pyytää. Kannustankin tukeutumaan muiden harrastajien apuun hyvin matalalla kynnyksellä. Kysyvä ei tieltä eksy. Vain ennakoimalla riskit ja poistamalla jok’ikisen mahdollisuuden niiden toteutumiseen, saamme karkailutapaukset mahdollisimman vähälukuisiksi. Eläinten tallessa pitäminen ei ole rakettitiedettä, mutta vankkumatonta tarkkuutta se ehdottomasti vaatii ja sitä peräänkuulutankin kaikilta.

Turvallisia ja pakovarmoja harrastushetkiä kaikille!

---

 

Jos tarvitset apua,

Autan mielelläni kaikissa artikkeliin liittyvissä käärmeaiheisissa asioissa, voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse tai Facebookissa yksityisviestitse

Tiia Anttolainen
jautiia@hotmail.com

Hyviä väyliä avunhankintaan matelijoihin liittyvissä asioissa ovat esimerkiksi:
–Suomen Herpetologisen yhdistyksen Facebooksivut
–Suomen Herppiharrastajat ry:n ylläpitämä keskusteluryhmä Facebookissa
–Suomen suurin herppiaiheinen Facebookryhmä nimeltä Herppiharrastajat

Muista tietoja etsiessäsi aina lähdekriittisyys.

Kiitos kaikille kuvia lainanneille!

Terraarion sisustaminen

Terraarion sisustus, kaikki se mitä jää terraarion seinien sisäpuolelle, on merkittävä osa käärmeen hyvinvointia ja siksi sen tulisikin olla asia johon jokainen käärmeenomistaja kiinnittää huomiota ja panostaa kunnolla. Haluan uskoa, että valtaosa lemmikinomistajista ajattelee eläimensä parasta ja pyrkii takaamaan sille parhaat mahdolliset olot, mutta joskus eläimen elinolosuhteissa on puutteita omistajan tietämättömyyden vuoksi tai siksi että asiat ollaan aina totuttu tekemään tietyllä tavalla. Puutteita saattaa olla omistajan parhaasta tahdosta huolimatta ja tämän vuoksi hyväksi terraarionsisustajaksi itsensä kokevankin kannattaa kyseenalaistaa omia tapojaan ja miettiä voisiko terraarion sisältö olla kuitenkin vielä nykyistäkin parempi käärmeen tarpeita ajatellen. Haluaisin herätellä kanssaharrastajiani tämän aiheen tiimoilta ja kannustaa pohtimaan omia terraarionsisustamistapojaan; voiko terraario olla koskaan niin hyvin sisustettu, että mitään parannettavaa ei enää ole?

Menneiden kahdeksan harrastusvuoteni aikana suurin osa omistamistani käärmeistä ovat olleet aktiivisia ja liikkuvaisia; akrobaattisia eläimiä, jotka ovat käyttäneet saamansa tilan tehokkaasti hyödykseen. Harrastuksen alkuajoista asti olen sisustanut terraariot niin hyvin kuin osaan ja yrittänyt tarjota mahdollisimman paljon kiipeiltävää. Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin alkaa kyseenalaistamaan sisustustyyliäni toden teolla, onko se ollut sittenkään tarpeeksi, vaikka olin niin luullut?

 

Laitampa muutamia esimerkkikuvia:

Tässä yksi terraariotornin terraarioista syksyllä 2013, asukkaana kaksi viljakäärmenaarasta. Kaikki tornin terraariot olivat samalla tavalla sisustettu, eli aivan järkyttävän minimalistisesti. Ihan itsekin hämmästyin näin jälkeenpäin kuvan nähtyäni, että tosiaanko olen tuollaiseen käärmeeni hetkellisesti asuttanut. Syynä köyhään sisustukseen oli se, että halusin innoissani siirtää käärmeet uusiin tiloihin heti terraariotornin valmistuttua, ajatuksena sisustaa terraariot myöhemmin paremmin. Tämä sama hätähousuilu on toistunut myöhemminkin muutamaan otteeseen, eikä se ole koskaan ollut hyvä idea. Terraario kannattaisi laittaa heti kerralla kuntoon, eikä jättää keskeneräiseksi. Tällainen terraarion sisustus ei saisi missään nimessä olla, ahdistavan virikkeetön näky. Onneksi tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin tilapäinen ratkaisu.

Tämä sisustus on keväältä 2011, asukkaana taiwaninviehkokäärme. Kasveja ja oksia tässä on jo enemmän kuin edellisessä kuvassa, mutta silti aivan liian simppeli. Oksissa on kyllä muutamia haaroja, mutta ne eivät täytä koko terraariota ja ovat ikävän yhdensuuntaisia. Terraariossa asuva käärme oli toki pitkä ja siksi ylettyi hyvin kiipeilemään harvassa oksistossa, mutta terraarion katto-osa jäi silti hyödyntämättä. Kattoverkossa kun ei raajaton eläin kykene kiipeilemään. Terraario on myös aivan liian avoin, seinillä ei pysty kiipeilemään ja kasveja on liian vähän piilottelua varten.

Sama terraario kuin ylhäällä, joulukuussa 2012, mutta tälläkertaa asuntona amazonin puuboalla. Oksat on nyt kiinnitetty seinille, sillä asukas oli puussa elävää lajia. Sisustus on jo paljon parempi kuin edellisessä, muttei kelpaisi nykyisin enää tämäkään. Piiloja on kasvien seassa mukavasti ja taustallakin on jonkin verran kasviverkkoa ja kaarnaa jossa voi kiipeillä, mutta silti (etenkin puussa elävälle lajille) liian yksinkertainen sisustus. Jos ajatellaan että käärme ei juurikaan käytä terraarion alaosaa (eli aluetta joka jää oksien alapuolelle), on sen elinalue aika surkealla tolalla. Oksia ja kasveja pitäisi olla kipeästi paljon enemmän, sekä terraarion seinillä ja katossa täytyisi pystyä kiipeilemään.

Tässä nykyinen terraariotorni parin vuoden takaisessa sisustuksessaan, asukkaina mustarottakäärmeet ja viljakäärme. Terraarioissa on kaikissa kalliotaustat, oksistoa ja kasveja on jossain määrin hyvin, mutta parannettavaa löytyy edelleenkin paljon. Tilankäyttöä ei ole maksimoitu; seinät ja katto kaipaisi kipeästi kiipeiltävää pintaa ja kasveja saisi olla enemmän. Myös oksia pitäisi olla enemmän ja niiden tulisi täyttää tehokkaammin terraarioiden tyhjä ilmatila.
 

---

 

Liian usein näkeekin terraarioita, jotka on sisustettu hyvin minimalistisesti. Terraarioita, joissa on vain ne aivan välttämättömimmät: pari piiloa, pari kasvia, vesikippo ja pari suoraa keppiä ristikkän kiipeilyä varten.

Vastaan tulee tasaisin väliajoin myös korkeita terraarioita, jotka on sisustettu hädintuskin puoleen väliin asti; kuvitellaan että käärmeellä on hyvät oltavat isossa terraariossa, mutta ei ajatella sitä että oksiston yläpuolelle tyhjäksi jätetty alue on täysin turhaa, käärme ei pääse hyödyntämään sitä ollenkaan.

Joskus kuulee, ettei haluta hankkia korkeaa terraariota, jottei käärme vain pääsisi putoamaan korkealta ja satuttaisi itseään, vaikka riskien minimoimiseksi terraario voitaisi vain sisustaa hyvin tiheästi oksilla ja kasvustolla.

Taasen kalliotaustoina näkee paljon liian sileämuotoisia tehdasvalmisteisia taustoja, jotka ovat käärmeiden tarpeisiin huonoja, jopa lähes turhia. Liskoilla ja muilla jalallisilla ne saattavatkin toimia, mutta käärme ei niistä juuri kiipeilysijaa saa. Ainoa hyöty lienee se, että terran seinä näyttää kivalta omistajan silmään.

On myös terraarioita, jotka vaikuttavat olevan suunniteltu etupäässä miellyttämään omistajaa visuaalisesti, miettimättä sitä miten käärme pystyy tiloja käyttämään. Kaunis terraario ei siis automaattisesti ole synonyymi käärmeen kannalta hyvin sisustetulle terraariolle.

Yleensä tuleekin pohdittua osaakohan terraarion sisustaja kyseenalaistaa luomustaan ja ajatella onko tämä parasta mitä voin eläimelleni tarjota?

---

 

Minkälaisia elementtejä hyvään sisustukseen sitten voisi kuulua?

• Kalliotausta: moniulotteinen tausta, jossa on paljon kielekkeitä ja railoja joissa käärme voi köllötellä ja kiipeillä. Kalliotausta moninkertaistaa liikkumatilan, liikkuminen ei rajoitu vain oksiin ja kasveihin, vaan seinä(t)kin saadaan hyötykäyttöön. Hyvän kalliotaustan saa helpoiten tekemällä itse (en muista nähneeni yhtäkään oikeasti pätevää tehdasvalmisteista taustaa), ohjeet rakenteluun löydät esimerkiksi täältä. Kalliotausta voidaan korvata myös kasvimatolla. Kasvimatto ei ole ihan niin tehokas kiipeilyvirike kuin kalliotausta, mutta ihan oiva kapistus sekin. Kasvimattoja löytää edullisesti esimerkiksi Ebaysta hakusanalla ”artificial plant rug” tai ”artificial plant vertical garden”.
  
  

  
• Kiipeilyoksat: mahdollisimman monihaaraiset, känkkyräiset ja laajalle levittäytyvät oksat, joita on niin paljon että terraarion koko tilavuus saadaan  käärmeen käyttöön. Pelkät suorat oksattomat kepit eivät tarjoa käärmeelle optimaalista kiipeilyvirikettä. Suhteuta oksien koko käärmeen painon mukaan; poikasille kevyitä risuja ja isommille yksilöille paksuja oksia tai puunrunkoja, jotka kestävät käärmeen painon katkeamatta. Hieman käärmeen alla joustavia oksiakin kannattaa olla, ne tuovat lisähaastetta kiipeilyyn ja kehittävät lihaskuntoa. Terraarioon käy kaikki lehtipuut, sekä kuiva tai kelottunut mänty (varmista ettei oksa eritä enää pihkaa, se on vaarallista käärmeelle). Parhaiten haaroittuneita ovat useimmiten pajun- ja omenapuunoksat, joita löytyy kun jaksaa hetken etsiskellä. Oksat on helppo kiilata vaneriterraarion seinien väliin, kun kerätessä ottaa vähän pidempiä oksia joille oikeasti on tarve. Terraarioon asettaessa oksat voi napsia sopivaan mittaan ja tarkalla sovittelutyöllä ne saa toisiinsa pönkäten tukevasti paikoilleen. Lasiterraariossa oksien kiilaaminen ei kuitenkaan kannata lasin rikkoutumisriskin vuoksi. Lasiterraarioihin voi tehdä U:n muotoiset pidikkeet Finnfoamista, jotka kiinnitetään silikonilla seiniin. Oksat nostetaan kiinnityspalikoiden uriin ja ne on helppo ottaa pois myös siivousta varten (näitä palikoita näkyy aiemmassa lasiterraariokuvassa amazonin puuboalla). Vaneriterroihin voi ruuvata kattoon pieniä silmukkaruuveja ja lasiterraariossa voi hyödyntää ilmanvaihtoritilöitä, joihin oksat saa kiinnitettyä helposti.
  
  

  

  
• Kasvit: ne voivat olla joko aitoja tai tekokasveja. Itse suosin käärmeillä tekokasveja, sillä ne ovat vaivattomia ja aidot eivät aina välttämättä kestä käärmeen rymistelyä. Tekokasveja on monenlaisia, köynnösmäisiä, puskamaisia, jalallisia yms. Käytit sitten minkälaisia kasveja tahansa, niitä pitäisi olla runsaasti, jotta terraariosta saadaan suojaisa ja piilopaikkoja on paljon. Kasvit kannattaa kiinnittää tukevasti oksiin käärmeelle turvallisella narulla (esim hamppu- tai juuttinaru), näin kasvit tuovat lisätukea kiipeilyyn oksien ohella.
  
  

  

  
• Piilot: runsaalla kasvimäärälläkin saa piilopaikkoja aikaiseksi, mutta terraariosta täytyy silti löytyä muutama piiloluola. Kasvit läpäisevät aina jonkin verran valoa, joten piiloluolalla saadaan tarjottua käärmeelle mahdollisuus piilotella pimeämmässä. Yksi piilo tulisi asettaa lämmönlähteen päälle/alle (riippuen onko  lämpomatto/-kaapeli vai -lamppu) ja toinen terraarion viileään päähän. Näiden terraarion pohjalle sijoitettavien piilojen lisäksi kattoon voi kiinnittää erilaisia roikkuvia koreja ja pesiä, joissa jotkut käärmeet tykkäävät köllötellä.
  
  

  
• Muut sisusteet: Terraarion katto kannattaa käyttää hyödyksi kiinnittämällä sinne kasviverkkoa tai vaikkapa liaaniverkosto. Kiipeilevän lajin omistajalle on tuttua nähdä liukuovikiskoissa tai kattorakenteissa sinnikkäästi kiipeilevä käärme, joka kerta toisensa jälkeen mätkähtää aina lopulta maahan. Luomalla katonrajaan turvallinen kiipeilyverkosto, saadaan tiristettyä terraarion tilavuudesta viimeisinkin kolkka käärmeen hyödyksi ja vaarallinen kiskoissa tai kattorakenteissa kiipeily loppuu. Erilaiset materiaalit ja pinnat sisustuksessa luovat myös käärmeelle virikkeitä, terraarioon voi ympätä kaikenlaista erilaista tuntua; pehmeää, kovaa, sileää, karheaa, heiluvaa, rahisevaa, jne. Terraarion sisusteita kannattaa välillä vaihdella tai järjestellä uudelleen, sekä tuoda uusia tuntemattomia sisusteita terraarioon käärmeen ihmeteltäväksi. Muita mainittavia (ja pakollisia) asioita terraarion sisustuksessa ovat vesiastia ja pohjamateriaali. Vesiastian täytyy olla niin suuri, että käärme mahtuu sinne halutessaan kokonaan; vaikka käärme ei usein vesiastiassa köllöttelisikään, siihen pitää aina olla mahdollisuus. Pohjamateriaalin pitää olla pölytöntä ja turvallista, sekä käärmeen tulee kyetä kaivautumaan siihen.
  
  

  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  

  

  

Miksi terraarion sisustaminen ja siihen perehtyminen on niin tärkeää?

Yksinkertaisesti siksi, että terraario on käärmeen koti ja se viettää siellä koko pitkän elämänsä. Käärme ei pääse ulkoilemaan niin kuin monet muut lemmikit ja sen vuoksi terraarion tulee olla mahdollisimman suuri ja sisustuksen runsas ja monipuolinen. Tarkoitus ei ole pitää eläintä ”vankilassa” tai vain säilöä sitä johonkin, vaan pyrkimyksenä tulisi olla virikkeellisen ja turvallisen ympäristön luominen, jossa eläimen on hyvä elää. Kärjistettynä esimerkkinä voisikin kysyä, haluaisitko itse elää koko elämäsi samassa asunnossa, joka tyydyttäisi kyllä yksinkertaisimmat perustarpeesi, muttei tarjoaisi yhtään mitään enempää? Veikkaan vastauksen olevan kieltävä. Miksi siis tyytyä eläimenkään kohdalla vain riittävään, kun voi tarjota parasta.

---

 

Tähän loppuun olisi kovin luontevaa liittää kuvat omista täydellisistä terraarioistani, mutta en kuitenkaan tee niin. Miksen? Siksi, että omat terraarioni eivät suinkaan ole täydellisiä. Ne upeat täydelliset terraariot siintävät tällä hetkellä vain mielessäni ja ovat malli siihen mitä kohti tavoittelen. Oikeastaan lopullinen syy tämän tekstin kirjoittamiseen löytyikin oivaltaessani kuinka voisin vielä parantaa omien käärmeideni oloja. Totaalista täydellisyyttä voi tuskin saavuttaa koskaan, mutta tärkeintä on halu oppia koko ajan uutta ja kyky kyseenalaistaa omia taitojaan ja näkemyksiään. Välillä saattaa tuntua että täydellisyys olisi jo tavoitettu, mutta myöhemmin asiaa tarkastellessa huomaa omien näkemysten kehittyneen ja eläimen asuintiloissa onkin taas jotain jota voisi vielä hieman parantaa. Kaikkia puutteita ei varmasti kukaan osaa nähdä kerralla, mutta pointti onkin se, että pysyy jatkuvasti avoimena muutoksille.

Tämän artikkelin tarkoitus on kannustaa jokaista luomaan eläimelleen mahdollisimman mielekäs elinympäristö ja tuoda esille tapoja joilla terraarioiden sisustusta voisi parantaa eläimen edun vuoksi. Itse en aiemmin osannut kyseenalaistaa tapojani tarpeeksi ja jälkikäteen ajateltuna olisin toivonut jonkun ohjanneen minua parempaan suuntaan. Haaveeni onkin, että tietous terraarion sisustamisen tärkeydestä lisääntyisi ja uudeksi trendiksi herppiharrastajien keskuudessa muodostuisi villitys siitä kenellä on virikkeellisin tai vaikkapa isoin terraario.

(Edellisen postaukseni innoittamana julkaisin tämän 8/2016 kirjoittamani ja edellisessä blogissa julkaisemani tekstin uudelleen, korjailtuna versiona)