Vihreä Nuppu

Kuten edellisessä postauksesta jo kävikin ilmi, Käärmekaaoksen pääluku on kasvanut viime viikolla yhdellä. Saanen esitellä kaunokaisen, 8kk ikäisen punahäntärottakäärmeen (Gonyosoma oxycephalum) nimeltä Nuppu!

Tarina siitä, miten tämä neito tänne päätyi, on aika erikoinen. Olin ihaillut tätä poikuetta jo niiden kuoriutumisesta asti, mutta olin vakaasti päättänyt ettei meille muuta yhtään uutta käärmettä ennenkuin kaikki nykyiset käärmeeni on varmistustestattu kryptosporidioosin suhteen terveiksi. Halusin edetä asia kerrallaan, enkä ollut edes miettinyt mitä käärmeitä seuraavaksi tulisin hankkimaan. Keskityin ainoastaan toivomaan omistamieni käärmeiden olevan terveitä, joten en osannut tosissani edes haaveilla hankkivani vihreää kaunokaista itselleni tästä poikueesta. Tilanne sai kuitenkin uuden käänteen lokakuun lopussa, kun keskustelin Nupun kasvattajien kanssa muista asioista. Yllättäen viestiketjuun pamahtaa kysymys siitä, että haluaisinkohan ottaa heiltä erään lahjoituksen vastaan. Hämmästyneenä kysyin että mistäs tässä oikein onkaan kyse ja selvisi että he haluaisivat antaa minulle lahjoituksena tämän ihanan vihreän matosen! Syynä siihen oli puhtaasti se, että he kokivat niin suurta harmia puolestani, koska olin kryptoepidemian vuoksi menettänyt niin paljon käärmeitä ja rahaa. Olin aivan häkeltynyt, miten näin pyyteettömän ihania ihmisiä voi edes olla olemassa? Eihän me edes tunnettu hyvin ja silti he halusivat piristää minua näin upealla teolla!

Tarjous tuli niin äkkiä, että pyysin saada miettiä asiaa kaikessa rauhassa. En halunnut tehdä nopeaa päätöstä tunnekuohun vallassa ja ottaa käärmettä vastaan ”vain koska ilmaiseksi sai”, vaan halusin varmistua että ihan oikeasti tahdon juuri tämän käärmeen. Tiesin että osaan ajatella järjellä vasta kun olen saanut sulatella asiaa hetken aikaa. Muutaman päivän pähkäilyn jälkeen olin tullut siihen tulokseen, että tämä oli ehdottomasti juuri sitä mitä olin kaivannut, halusin aivan ehdottomasti ottaa käärmeen vastaan!

Suunnitelmana oli pitää kotona olevien käärmeiden talvipaasto loppuun ja sen jälkeen viedä tammikuussa koko kööri vihreine matoineen kryptotestattavaksi. Aikataulu aikaistui kuitenkin hieman ja varasinkin lääkäriajan jo joulukuuksi. Nupun saaminen mukaan lääkäriin vaatikin vähän käytännön järjestelyjä, sillä en nykyään tuo enää kotiini testaamattomia käärmeitä ja kuitenkin tämä uusi tulokas piti saada jollain keinolla mukaan kryptotestiin. Asia ratkesi sillä, että hain käärmeen torstaina kasvattajien luota ja vein sen yön ajaksi väliaikaismajoitukseen lähellä asuvan äitini luo, josta saisin sen kätevästi perjantaina napattua mukaani lähtiessäni kohti Vantaata ja eläinlääkäriä. Lääkärireissun jälkeen vein käärmeen siskoni luo, jossa sen oli määrä olla siihen asti kunnes saan testitulokset. Nuppu oli juuri tulossa nahanluontiin, eikä se suostunut syömään. Kasvattajien mukaan se ei ole koskaan syönyt nahanluonnin aikana, joten sen suhteen tämä harmaa vaihe osui juuri sopivaan saumaan. Se loisi nahkansa todennäköisesti vasta kun testitulokset ovat tulleet ja saisin hoitaa ruokinnat kaikessa rauhassa kotona. Karanteeniboksi oli alkuun aika karusti sisustettu, mutta matonen vaikutti siitä huolimatta kovin tyytyväiseltä. Entinen asumus oli ollut 30-litrainen ja tämä taas 130-litrainen, joten elintilaa tuli lisää aika mukavasti.

Tulokset tulivat onneksi tosi nopeasti ja kun ne oli kaikilta osin puhtaat, tarkoitti se tietysti sitä että saan lähteä pää kolmantena jalkana siskoni luo hakemaan uutta luikeroa kotiin! Nyt reilun viikon yhteiselon aikana kaikki on lähtenyt sujumaan oikein mallikkaasti, nahka on vaihtunut, ruoka on maistunut ja pikkuinen käärmeenalku on aivan hurmaava! Alussa oli vähän ongelmia liiallisen kosteuden ja vähäisen ilmanvaihdon kanssa, mutta sekin hoitui muutamalla lisätuuletusaukolla. Boksissa syreeninoksat ovat alkaneet vihertää ja saatiin sinne muutama viherkasvikin tuomaan suojaisia piilopaikkoja.

En olisi koskaan uskonut itselleni sattuvan tällaista, mutta tässä sitä vaan ollaan, älyttömän kiitollisena ja tyytyväisenä vihreän kaunokaisen omistajana ❤

Krypto on kukistettu!

Syksyllä 2015 olin siinä tilanteessa, että kaikki kryptosporidioosiepidemiasta jäljelle jääneet ja sen jälkeen hankitut käärmeeni olivat saaneet kryptotestissä vähintään kerran negatiivisen tuloksen, eli ne olivat tulosten perusteella terveitä. Viimeisellä testikerralla käytin itselleni (ja lääkärille) uutta ja tuntematonta laboratoriota (Animal Genetics UK Incorporating Avian Biotec) sen edullisen hinnan vuoksi. Ajatuksenani oli vielä testauttaa koko käärmekatraani oman mielenrauhani vuoksi uudelleen tutussa ja hyväksi havaitussa laboratoriossa (IDEXX Laboratories) vuoden 2015 loppuun mennessä. Epidemia oli ollut luonani niin paha, että halusin jokaisella käärmeelläni olevan takanaan vähintään kaksi negatiivista testitulosta ja toisaalta halusin myös että viimeisellä, varmistukseksi tarkoitetulla kerralla kaikki käärmeet testataan samaan aikaan (toisin kuin aiemmin testit oli tehty tipoittain eri kerroilla). Kuitenkin pelko siitä, että kaikki käärmeet eivät saisikaan varmistuskierroksella negatiivisia tuloksia, oli niin valtava että testeihin meneminen vaan venyi ja venyi. Tuli vuosi 2016, kevät, kesä ja syksy.. Testit oli edelleen tekemättä.

Lokakuussa 2016 eteeni osui niin mahtava tarjous, että testausajan varaaminen oli aivan välttämätöntä. (Tästä tapauksesta lisää seuraavassa postauksessa). En uskalla edes arvata miten pitkälle olisin ajanvarauksen kanssa vielä odotellut, ilman tätä yllättävää muuttujaa. Pidin käärmeille talvipaaston, jonka jälkeen perjantaina, joulukuun 16. päivänä tein pitkän ja vaiherikkaan reissun Vantaalle (johon sisältyi mm. käärmeiden noukkiminen pitkin maakuntia, toimimaton navigaattori, tyhjä puhelimen akku, kuolemanpelko pk-seudun työstäpaluuruuhkassa rankasti suolatulla maantiellä ilman lasinpesunestettä, 14 tuntia ja 100 euron edestä bensiiniä); minne muuallekkaan kuin luottolääkärin Johanna Raulion vastaanotolle.

Näytteenotot sujui tuttuun tapaan oikein mallikkaasti ja samalla reissulla myös Varjo-viljakäärme sai diagnoosin sydämen laajentumasta (täysin vaaraton sellainen). Lääkärikäynnin jälkeen alkoikin taas piinaava odottelu ja saipa myös omistajakin jonkin sortin sydänvaivoja kummallisten rytmihäiriöiden muodossa huiman stressin ja jännityksen vuoksi. Onneksi testitulokset tulivat harvinaisen nopeasti, jo seuraavan viikon keskiviikkona. Voi sitä helpotuksen ja onnenkyynelten määrää, kun tulokset olivat kaikilta osin negatiiviset!!! Jälkikäteen sitä tunnekuohua on mahdoton kuvailla, mutta tämä facebookpäivitykseni puhunee puolestaan:

Ennen testejä päätimme mieheni kanssa, että vaikka teoriassa odotettavissa on pelkästään puhtaita tuloksia, on käärmeet silti hyvä jakaa kaiken varalta kahteen eri ryhmään. Jos kävisikin niin, että ikäviä tuloksia tulisi, olisi ne todennäköisesti vain toisessa ryhmässä, joka tietysti merkitsisi rahan säästöä kun kaikkia käärmeitä ei tarvisi jälleen testata uudelleen. Jaoin ryhmät sillä perusteella mitä kukakin söi ennen näytteenottoa, Ryhmä 1 koostui tukkuhiirien syöjistä (Kaaos, Kalla, Sisu, Oodi, Varjo) ja Ryhmä 2 tipujen ja gerbiilin nautiskelijoista (Mustanaamio, Nata ja Lumo). Onneksi tulosten ollessa negatiivisia ryhmiin jako oli tälläkertaa turhaa, eikä näytteitä tarvinut alkaa määrittää edes lajitasolla.

Kuten aiemmin jo kävi ilmi, terveitä olivat myös reissussa mukana olleet Viljo ja tuo mystinen ”vihreä”, josta kerron lisää myöhemmin. Viljon, eli anoppini käärmeen pyysin saada mukaani testaukseen, koska todennäköisyys sen kryptopositiivisuudelle oli 50/50, sillä puolet sen kryptotestatuista sisaruksista ovat olleet sairaita. Halusin myös varmistaa että käärmeeni eivät voi saada tulevaisuudessa tartuntaa Viljon kautta. Jännitysmomentti oli todellakin suuri, kun mukana oli käärmeitä kolmesta eri taloudesta, mutta totta tosiaan kaikki tulokset olivat puhtaita!

Nyt kun ilouutisten saamisesta on kulunut reilu viikko, tuntuu että asian sisäistäminen on edelleenkin vaiheessa. Tiedä häntä miten kauan tässä vielä menee, mutta ehdottoman positiivista tämä hämmentävä olotila kyllä on. Tämä oli parhain joululahja mitä olisin voinut ikinä toivoa ja sellainen lopetus koko kryptoepisodille, josta en uskaltanut koskaan edes haaveilla. Tätä onnellisuuden määrää on aika mahdotonta edes kuvailla!

Vaikka omalta osaltani tämä taistelu kryptoa vastaan on nyt ohi, en silti aio löysätä tiettyjen asioiden suhteen, joilla voin estää krypton paluun käärmeideni keskuuteen. Eläinlääkärini mukaan positiivisia kryptotestituloksia (cryptosporidium serpentis) tulee hänen vastaanotollaan edelleenkin vastaan tasaiseen tahtiin, eli maton alle tätäkään vihulaista ei kannata lakaista, vaikka suurin kohu on jo takanapäin. Aivan jokaisen käärmeen (ja liskon) omistajan olisi hyvä olla tietoinen tästä taudista, jotta epidemioilta harrastajien talouksissa ja sitä kautta myös monien eläinten kuolemilta vältyttäisiin.