Herppiharrastukseni aikana olen omistanut useitakymmeniä käärmeitä ja sammakoita, mutta liskoja tai kilpikonnia en yhden yhtäkään. Ainoat käsinkosketeltavat kokemukseni kyseisistä eläimistä on kertynyt puolen vuoden työharjoittelujaksolta eläinkaupassa. Kokemuspohja on siis melko olematon, mutta uteliaana harrastajana on kuitenkin tullut seurailtua herppiryhmiä selaillessa myös niitä kilpikonnien ja liskojen karkailutapauksia vuosien varrella. Niiden havaintojen pohjalta kirjoitan tämän lyhyen tietoiskun, jotta tietous eläinten karkailun ehkäisemisestä lisääntyisi.
Kilpikonnien ja liskojen ulkoilutuksen tarpeellisuuteen en ota kantaa, sillä en tunne riittävästi kyseisten eläinten tarpeita. Jos kilpikonnan tai liskon ulkoilutuksen kuitenkin kokee ehdottoman tarpeelliseksi, täytyy huolehtia että se tapahtuu aina pakovarmaksi varmistetussa aitauksessa. Vapaana ei näitäkään eläimiä tulisi koskaan ulkoiluttaa, tarvitaan vain silmänräpäys, kun eläin on jo teillä tietämättömillä.
Mitä kaikkea pitää huomioida ulkoiluttaessa liskoja tai kilpikonnia?
- Älä pidä niitä ikinä vapaana ulkona, ulkoiluta vain pakovarmaksi varmistetussa aitauksessa. Jos et itse osaa määritellä aitauksen kilpikonnan-/liskonpitävyyttä varmuudella, kysy neuvoa kokeneelta harrastajalta.
- Ne ovat nopeampia kuin arvaatkaan. Laiskan oloiset kilpikonnat ja liskot pääsevät etenemään yllättävän nopeasti, joten älä tuudittaudu siihen että eläin olisi normaalisti passiivinen tai hidas liikkumaan. Lukematon määrä kilpikonnien ja liskojen karkailutapauksista on tapahtunut juurikin tämän virheellisen olettamuksen vuoksi. Joten ei, kilpikonnia tai liskoja ei pidetä ulkona vapaana.
- Vaikka eläin oleilee aitauksessa vain satunnaisesti, rakenna aitaus kuin se olisi pysyvä pitopaikka. Toinen yleisimmistä syistä kilpikonnien ja liskojen karkailulle on se, että niitä pidetään liian heppoisissa aitauksissa. Ajatellaan että aitauksen ei tarvi olla kovin järeä, koska eläin ulkoilee aitauksessa vain silloin kun itse on vieressä puuhastelemassa vaikka pihatöiden parissa. Huonon aitauksen kanssa ei tarvita muuta kuin eläintä valvovan silmän hetkellinen herpaantuminen ja eläimelle otollisen karkukohdan löytyminen. Esimerkiksi kompostikehikosta valmistetussa aitauksessa ei kilpikonna pysy kauaa, jos se keksii kuinka aitaus nostetaan ja sen ali möngerretään läheiseen pusikkoon.
- Kunnollisessa aitauksessa on muutakin kuin pelkät seinät. Kun eläin majoitetaan ulos, kaikki riskit tulee minimoida; aitauksessa pitää olla seinien lisäksi tukeva katto ja pohja, vaikkei eläin olisikaan lahjakas kaivautuja tai kiipeilijä. Pakovarma aitaus on verkotettu ympäriinsä.
- Kaivautuminen. Etenkin kilpikonnat voivat olla hyviä kaivajia ja tästä syystä pohjaverkko on ulkoaitauksen ehdoton osanen. Pohjalle kiinnitetään verkko ja huolehditaan ettei jää mitään rakosia joista eläin saisi tungettua itsensä ulos. Jos halutaan että eläin saa jaloitella nurmella ilman metalliverkkoa varpaiden alla, verkon voi kaivaa myös maan alle.
- Kiipeily. Sekä liskot että kilpikonnat osaavat kiivetä vaikka kömpelöiltä voisivatkin vaikuttaa. Älä ota riskiä ja tuudittaudu ajatukseen eläimesi huonoista kiipeilykyvyistä, korkeistakaan seinistä ei ole tässä kohtaa hyötyä, tässä esimerkkinä yhden kilpikonnan taidonnäyte (klik). Tee siis aitaukseen myös katto, se on halpa henkivakuutus eläimelle.
- Aitauksen ulkopuolelta tulevat uhat. Kunnollinen aitaus ei ainoastaan pidä eläintä visusti tallessa, vaan samalla se suojaa eläintä ulkopuolelta tulevilta uhkilta, kuten päällä liihottelevilta petolinnuilta, kaivautuvilta ketuilta tai verkon läpi tulevilta minkeiltä. Varminta on tehdä aitaus tiheästä tukevasta verkosta, kuten minkkiverkosta ja välttää näin petojen pääsy aitauksen sisälle. Esimerkiksi ketut purevat tiensä tavallisen kanaverkon läpi, joten minkkiverkko lie turvallisin vaihtoehto. Joskus on sattunut myös tapauksia, joissa vieraat ihmiset ovat aiheuttaneet ulkoaitauksessa oleilevalle eläimelle vahinkoa. Varmuuden vuoksi jonkinlainen munalukko-systeemikään ei siis välttämättä olisi pahitteeksi, se suojaa eläintä samalla myös uteliailta naapurin lapsilta.
- Jos sinulle ei ole omaa pihaa ja eläimen hyvinvointi vaatii kesäisin ulkoilua, mieti onko kyseinen eläinlaji sittenkään sinulle sopiva. Omistajan vastuulla on järjestää eläimelle turvalliset ja tarpeita tyydyttävät elinolot, jos siihen ei ole mahdollisuuksia, jätä eläin hankkimatta. Oman pihan puuttuminen ei ole hyväksyttävä syy sille että eläintä ulkoilutetaan vapaana tai liian heppoisessa autauksessa. Eläimelle voi järjestää turvalliset ulkoilutilat myös parvekeelle. Hyvällä tuurilla kilpikonnalle saattaa löytyä kesähoitopaikka ulkoilma-aitauksessa kokeneen harrastajan hoivissa.
Tämä lyhykäinen artikkeli on kirjoitettu täydentämään ”Näin pidät matelijasi tallessa”-artikkelia. Teksti on kirjoitettu kovan huolen saattelemana, puhtaasti vain karkutapauksien ehkäisyä varten. Eläimelle tarpeellisia piilopaikkoja tai muuta oleellista aitauksen sisustusta tässä ei olla pohdittu, ota selvää mitä kaikkea sisustetta eläin tarvitsee asianmukaiseen aitaukseensa. Tietoisku on vain tiivistelmä, jossa on mainittu vain ne kaikista tärkeimmät asiat, tarkempaa tietoa saadaksesi keskustele kokeneiden kilpikonna- tai liskoharrastajien kanssa.
Avainsanat: Kilpikonna, lisko, kilpikonna karkasi, lisko karkasi, kilpikonnan aitaus, kilpikonnan ulkoaitaus, kilpikonnan ulkoilu, kilpikonnan ulkoilutus, liskon aitaus, liskon ulkoaitaus, liskon ulkoilu, liskon ulkoilutus, matelijan ulkoilu
Tiian eläinkaaos 