Mustarottakäärme – Pantherophis obsoletus obsoletus – Black ratsnake
kirjoitettu 4.9.2017
päivitetty 11.11.2019
Koko: 120-190cm / 700g-1,5kg. Koiraat ja naaraat ovat samankokoisia, yksiloiden koonvaihtelut eivät ole liitoksissa sukupuoleen.
Terraario: Minimissään 150 x 60 x 70cm (L x S x K), mitä isompi, sen parempi. Sisustetaan hyvin tiheästi oksilla ja muilla kiipeilymahdollisuuksilla.
Olosuhteet: Yleislämpö 20-24 ºC, lämmittelypaikka 29-32 ºC, normaali huoneenkosteus. Valaistus (esim. led) 12h/vrk, tarvetta erikoislampuille ei ole.
Käytös: Hyvin ketterä ja aktiivinen liikkuja, utelias, puolustautuva tai jopa lempeä (yksilöissä on suuria eroja temperamentin suhteen).
Vaikeustaso: Helppo. Sopii hyvin aloittelijoille, mutta on mielenkiintoinen laji kokeneemmallekin harrastajalle.
Eliniänodote: 15-25 vuotta.
Mustarottakäärme on Pohjois-Amerikkalainen keskikokoinen käärmelaji, joka on vielä suhteellisen harvalukuinen suomalaisissa terraarioissa. Kooltaan aikuinen mustarottakäärme on keskimäärin 120-190cm pitkä ja 700g-1,5kg painava. Jotkin yksilöt voivat kuitenkin ylittää 200cm rajapyykin aina 240cm asti (näin suuret yksilöt ovat melko harvassa). Luontaiselta väriltään se on nimensä mukaisesti musta, vain leuka ja maha ovat valkoiset. Mustan lisäksi on olemassa erilaisia värimuunnoksia, kuten esimerkiksi valkokylki (white sided), hypo ja calico. Mustarottakäärmettä pidetään pääosin pimeäaktiivisena lajina, mutta ne liikkuvat paljon myös päivisin. Olemukseltaan mustarottakäärme on hyvin sopusuhtainen ja ketterä, sillä on jykevät leuat ja suomut ovat karkeat. Elinikä terraariossa on keskimäärin 15-25 vuotta, mutta tiettävästi pisimpään elänyt mustarottakäärme on ollut jopa 34-vuotias. Mustarottakäärme on myrkytön laji ja ihmiselle täysin vaaraton.
Elinympäristö luonnossa:
Mustarottakäärmeitä tavataan luonnossa kaikkialla Yhdysvaltojen itä- ja keskiosissa, sekä Kanadassa. Elinalueenaan ne suosivat tiheäpuustoisia metsiä, joissa hyödyntävät erinomaisia kiipeilytaitojaan. Tiheiden metsien lisäksi mustarottakäärmeitä tavataan myös hyvin vaihtelevilla alueilla, kuten esimerkiksi soiden, jokien ja järvien reunamilla, tulvatasangoilla ja kivikkoisilla rinteillä. Ovat sopeutuneet elämään myös ihmisasutuksen läheisyydessä; umpeenkasvaneilla kaupunkitonteilla, taajamissa, sekä maatalousalueilla ja niiden rakennuksissa.
Ravinto luonnossa:
Mustarottakäärmeen luontaiseen ravintoon kuuluvat rotat, hiiret, oravat, myyrät, päästäiset, pienet kanit ja opossumit, lepakot ja muut pienet nisäkkäät, linnut & niiden munat, sekä sammakot, liskot ja jopa toiset käärmeet. Poikaset voivat syödä myös suuria hyönteisiä. Huiman kiipeilytaitonsa ansiosta mustarottakäärmeet pystyvät saalistamaan niin linnunpoikasia ja -munia puista, kuin hiiriä latojen kattoparruilta ja talojen vinteiltäkin.
MUSTAROTTAKÄÄRME TERRAARIOSSA
Käyttäytyminen:
Mustarottakäärmeet ovat hyvin uteliaita ja aktiivisia käärmeitä, sekä erinomaisen ketteriä kiipeilijöitä. Ne hyödyntävät kaiken saamansa tilan lattiasta kattoon ja tekevät lähes päivittäin tutkimusmatkoja terraarionsa joka kolkkaan. On myös hyvin tavanomaista nähdä mustarottakäärme köllöttelemässä kerällään oksistossa, terraarion ympäristöä seuraileva utelias pää kerästä sojottaen. Terraarion huoltotoimenpiteitä suoritettaessa ne tulevat useimmiten piiloistaan tutkailemaan mitä terraariossa puuhaillaan, jotkut ovat liikkeellä rauhanomaisesti ja toiset taas kirittävät hoitajan touhuja uhkaavin elein.
Yleisesti mustarottakäärmeitä pidetään melko luonteikkaina ja sitä ne taitavat useimmiten ollakkin luontaisilla elinalueillaan. Terraarioasukkina useamman sukupolven ajan pidetyt taas ovat hieman säyseämpiä, vaikka toki niitä hyvin pippurisiakin tapauksia terraarioista löytyy. Jotkut ovat käytökseltään todella puolustautuvia; ne asettuvat S-asentoon, aukovat suutaan, hyökkäilevät ja yrittävät purra tiuhaan tahtiin, päristävät häntäänsä ja ruiskivat pahanhajuista myskiä. Käärme saattaa myös käsitellessä alkaa ”hetkuttamaan” itseään edestakaisin kuin piiskaa, yrittäen päästä otteesta. Säyseimmät yksilöt taas eivät välitä juuri mistään ja niiden hoito onkin erityisen helppoa. Melkeimpä jokaisessa mustarottakäärmeessä on kuitenkin tietynlaista veikeää pippurisuutta.
Poikaset ovat useimmiten melko puolustautuvia ja ne rauhoittuvat yleensä pikkuhiljaa iän karttuessa; toiset rauhoittuvat enemmän ja toiset vähemmän. Käytöksen puolesta mustarottakäärmeestä haaveilevan tulee varautua äkkinäisiin liikkeisiin ja täpäkkään luonteeseen, mutta oikealla ja päättäväisellä asenteella varustettu, puremia pelkäämätön aloittelijakin pärjää näiden kanssa mainiosti.
Olosuhteet:
Olosuhdevaatimuksiltaan mustarottakäärmeet ovat varsin yksinkertaisia hoidokkeja. Päivisin lämmittelypaikalla lämpötila on 29-32°c ja muualla terraariossa yleislämpötilana 20-24°c. Yöksi lämmönlähde sammutetaan ja terraarion yleislämpö saa pudota huoneenlämpöön (18-20°c). Lämmityksen voi hoitaa niin lämpökaapelilla, -matolla, kuin -lampullakin.
Terraarion ilmankosteudeksi sopii normaali huoneenkosteus, eli terraariota ei tarvitse erikseen kostutella. Poikkeuksena kuitenkin kuivat asunnot ja kovat talvipakkaset, jolloin kevyt sumuttelu voi olla nahanluonnin aikaan tarpeellista. Silloin tällöin (muutaman kuukauden välein) voi halutessaan antaa käärmeelle pienen ”sadekuuron” ja sumutella terraariota muuten vain. Terraarion pohjamateriaalin tulee olla kuivaa, sillä liian kosteassa käärmeelle saattaa tulla hengitystie- ja iho-ongelmia.
Pohjamateriaaliksi sopii esimerkiksi puupohjainen pihkaton pölyämätön materiaali. Pohjamateriaalia tulee olla niin paljon, että käärme pystyy kaivelemaan siinä kunnolla. Pohjamateriaalin sekaan voi laittaa halutessaan vaikkapa kuivia lehtiä ja kasveja elävöittämään terraarion pohjaa. Poikasilla on hyvä käyttää alkuajat pohjana talouspaperia ja siirtyä muuhun kuivikkeeseen vasta kun ruokailut sujuvat täysin moitteetta. Suosittelen poikasille talouspaperivaiheen jälkeen kookoskuitua (Exo Terra Plantation Soil) tai Lignocelia niiden pienijakoisuuden vuoksi, näin vältytään ongelmilta jos pohjamateriaalia päätyykin ruoan mukana suolistoon.
Terraario:
Suhteellisen pienestä koostaan huolimatta mustarottakäärme vaatii aktiivisuutensa vuoksi tilavan terraarion. Aikuisen mustarottakäärmeen terraarion tulisi olla aivan minimissään vähintään 150*60*70cm (leveys*syvyys*korkeus). Mitat ovat kuitenkin minimejä, eli aina parempi mitä suurempi aikuisen terraario on. Esimerkiksi oma 225*60*75cm terraario ei tunnu tämän lajin kohdalla isolta, pikemminkin olen alkanut haaveilemaan suuremmasta käärmeiden käyttäessä tilaa niin tehokkaasti hyödykseen. Aktiivinen yksilö vaatii luonnollisesti tilaa vielä enemmän kuin rauhallisempi lajitoverinsa, joten mustarottakäärmettä hankkiessa on hyvä varautua vielä mainittua isommankin terraarion hankintaan, jos kohdalle sattuu hyvin liikkuvainen yksilö.
Poikasen ensiasunnolle sopiva koko on noin 30 litraa; itselläni käytössä 30x30x30cm Exoterraariot, mutta suosittelen myös Smartstore laatikoita (joihin on kolvattu paljon pieniä ilmareikiä).
Kannellista terraariota (ns. akvaariomallista) en mustarottakäärmeelle suosittele, sillä niille on huomattavasti mieluisampaa kun hoitajan kädet tulevat sivulta eikä päältä. Päältäavattavassa terraariossa myös vesien vaihto ja pohjamateriaalin säännöllinen siivous on hyvin vaikeaa tiheän oksiston lomasta. Lisäksi käärmeen laittaminen takaisin terraarioonsa ja ylipäänsä hoitotoimenpiteiden suorittaminen on kätevämpää, kun vauhdikas käärme ei ole jatkuvasti pyrkimässä avonaisen katon kautta ulos.
Mustarottakäärmeet viihtyvän paremmin terraariossa, jonka sivuseinät ovat peitetty. Liian avonaiset terraariot (niin seinien kuin sisustuksenkin kannalta) aiheuttavat käärmeelle stressiä ja ne voivat alkaa hieroa itseään lasipintoihin. Suosittelen jättämään vain terraarion etuseinän avonaiseksi. Käärmeen kannalta on parasta, jos sivuseinät verhotaan hyvin kiipeiltävällä kalliotaustalla umpeen, mutta myös dc-fix kalvo käy läpinäkyvien seinien peittämiseen.
Terraario tulee sisustaa hyvin tiheästi oksilla, jotta liikkuvainen käärme pääsee kiipeilemään terraarion joka kolkassa. Tiheään sisustetussa terraariossa ahkerasti kiipeilevä käärme ei myöskään koskaan pääse putoamaan korkealta oksien ottaessa vastaan. Terraarion kattoon on hyvä tehdä esimerkiksi liaaniverkosto, tai asentaa vaikkapa muovipinnotteinen aitaverkko, jolloin terraarion aivan ylimmätkin osat saadaan hyötykäyttöön. Terraarion takaseinään (ja sivuseiniinkin) on hyvä tehdä moniulotteinen kalliotausta, taikka vastaavasti tiheä liaani- tai kasviverkosto, josta käärme saa tukea kiipeilyyn. Muutama oksa ei riitä, vaan oksiston on oltava tiheä. Näin käärme pääsee toteuttamaan itseään parhaalla mahdollisella tavalla.
Haluan kannustaa kaikkia käärmeenomistajia sisustamaan terraarionsa mahdollisimman kattavasti ja virikkeellisesti, sillä käärme viettää siellä koko elämänsä. Terraarion sisustamisessa ei kannata tyytyä vain ”ihan hyvään”, vaan tähtäimen tulisi olla aina siinä parhaassa mahdollisessa lopputuloksessa käärmeen kannalta.
Suosittelen lukemaan tämän artikkelin terraarion sisustamisesta *klik*
sekä
Tämän artikkelin terraarion pakovarmuudesta *klik*
Ruokinta:
Terraario-oloissa mustarottakäärmeen ruokavalio koostuu useimmiten rotista, kananpojista ja hiiristä. Vaihtelua ravintoon voidaan hakea esimerkiksi gerbiileistä, hamstereista, natalhiiristä, kaninpoikasista ja viiriäisistä. Pienet poikaset syövät 3-6 päivän välein, nuorukaiset 1-3 viikon välein ja aikuiset noin kerran kuussa. Aikuisten ruokailutahtiin voi tuoda välillä vaihtelua antamalla ruuan joskus 2vk-2kk aikahaarukalla, mutta suosi ennemmin harvempaa tahtia jotta vältytään ylipainolta. Mustarottakäärmeen leuat ovat myös melkoisen venyvät ja ne saavat syötyä yllättävän isoja ruokaeläimiä. Omille aikuisilleni syötän yleensä 2-4kpl 30-40g tipua tai yhden 100-150g rotan reilun kuukauden välein.
Mustarottakäärmeitä pidetään yleisesti hyvinä syömäreinä, mutta omakohtaisen kokemuksen mukaan asia ei aina ole niin. Useimmiten kevät-syksy välillä ruoka maittaa loistavasti ja talvikaudella taas useampi yksilö saattaa paastoilla. Yleensä paastoilu sijoittuu loka-tammikuulle ja tänä aikana ne eivät syö mitään. Ompa meillä myös yksilö, joka on pahimmillaan ollut 8kk paastolla omasta tahdostaan. Pääosin kuitenkin kun ruoka-aika koittaa, on jokainen odottamassa jo terraarion ovella ruokaa saapuvaksi.
Ruokailutyylit ovat vaihtelevia, toiset ottavat saaliin herttaisen rauhallisesti, kun taas toiset hyökkäävät suurella vimmalla ja kuristavat ruokansa niin että vain ryminä käy. Ruokin omat käärmeeni suoraan terraarioon, näin vältytään turhalta käsittelyltä ja käärme saa syödä stressittömästi. Terraarioon ruokkiessa pitää huomioida, ettei terraarion pohjamateriaalia päädy suurissa määrin käärmeen suuhun (huom. hakkeen kanssa täytyy olla erityisen tarkka, sitä ei saa joutua suuhun ollenkaan). Yksinkertaisin keino on tarjoilla käärmeelle kuivattu ruoka oksistossa, jolloin kontaktia pohjamateriaaliin ei synny ja jos käärme päätyykin saaliineen pohjalle, pohjamateriaali ei tartu kuivaan ruokaeläimeen.
Käsittely:
Mustarottakäärmettä, kuten muitakaan käärmeitä, ei tulisi käsitellä turhaan, sillä ne eivät siitä nauti.
Mustarottakäärmeet ovat yleensä melko nopeita liikkeissään, eivätkä ne malta juurikaan pysytellä paikallaan. Niiden täytyykin antaa lipua koko ajan käsiä pitkin eteenpäin, eikä liikkeitä saa pidätellä. Kuitenkin samalla otteiden on oltava niin jämäkät, ettei käärme pääse putoamaan tai loukkaamaan itseään nopeasta vauhdista tai rimpuilusta huolimatta. Pidättelystä seuraa yleensä toistuvat puremat tai ihmisen otteesta pois pyrkivä edestakainen holtiton hetkutus. Puremilta ei vältytä välttämättä siltikään, vaikka käärmeen antaisi liikkua koko ajan omaan tahtiinsa, myös myskittäminen ja käsille ulostaminen on joillain yksilöillä tavanomaista. Tälläisia käsittelyn yhteydessä kovasti puolustautuvia käärmeitä tulisikin käsitellä entistä vähemmän, sillä ne eivät selvästi siedä tilannetta senkään vertaa mitä muut käärmeet.
Täällä lisää käsittelystä *klik*
Talvilepo:
Mustarottakäärmeen luontaiseen vuosirytmiin kuuluu talvihorros vuoden pimeimpään ja kylmimpään aikaan. Terraario-oloissa horrostamisen, tai horrosta kevyemmän vaihtoehdon, talvilevon, järjestäminen ei ole pakollista, mutta kuitenkin erittäin suositeltavaa. Poikkeuksena poikaset, joita ei tule talvehdittaa terraario-oloissa niiden ensimmäisenä talvena ilman erityistä syytä. Mustarottakäärmeet kykenevät lisääntymään ilman talvilepoakin, mutta sukusolujen kehitystä stimuloiva viileä ajanjakso vaikuttaa positiivisesti käärmeen lisääntymiskykyyn ennen lisääntymiskautta. Talvilepo on hyväksi käärmeelle myös silloinkin, kun sitä ei ole suunniteltu käytettävän kasvatustarkoituksiin. Käärmeen elimistölle tekee hyvää, kun ruuansulatusjärjestelmä pääsee välillä tyhjentymään perusteellisesti ja elimistö saa levätä. Talvilevosta on yleensä myös apua ruuasta nirsoileville käärmeille; jos ruoka ei tunnu enää syksyllä maistuvan, käärme kannattaa laittaa talvilevolle ja todennäköisesti levon jälkeen ruoka alkaa taas maittaa.
Talvilevon pitämisen ohjeet tulossa myöhemmin.
Lisääntyminen:
Tulossa myöhemmin
Jäikö hoito-ohjeen lukemisen jälkeen jokin asia vielä mietityttämään? Ota rohkeasti yhteyttä, autan mielelläni 🙂
Hoito-ohjeen kopioiminen ilman lupaani on kiellettyä
Tiian eläinkaaos 