Vielä syksyllä 2011 olin jyrkästi sitä mieltä ettei meille tule hiiriä muuten kuin pakasteena. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin 2012 alkuvuodesta, kun vakio ruokakasvattajallani ei enää riittänyt hiiriä tarpeeksi myyntiin asti. Samoihin aikoihin tutustuin kaverini hiiriin ja päätin että pitää nyt ainakin kokeilla onnistuisiko ruokakasvatus minultakin. Niinhän siinä sitten kävi että hiirimäärä lisääntyi roimasti lyhyessä ajassa. Luulin että pystyn pitämään hiirien kasvatuksen täysin ruokalinjalla, mutta päädyin kuitenkin kasvattamaan myös lemmikeitä, sekä itseni että muiden iloksi.
Kun edelliset hiiret menivät kaikki hengitystieinfektion takia paremmille juustomaille kesällä 2012 ja uusi hiiri-arsenaali täytyi koota, ajattelin hankkia pääosin näyttelytyyppisiä hiiriä. Tarkoituksenani oli saada tehtyä järkeviä yhdistelmiä ruokakasvatuksen ohessa.
Alkuvuonna 2013 hiirulaani iski jälleen joku ärhäkkä hengitystieinfektio. Suurin osa hiiristä päätyi nopeasti lopetuskuntoon ja jäljelle jäi vain muutama yksilö. Samalla allergia- ja astmaoireeni pahenivat ja ajattelin että ehkä on parempi jos jätän hiirien kasvatuksen pikkuhiljaa kokonaan pois. Vuoden 2015 syksyyn asti omistin muutamia hiiriä, joiden jälkeen en hankkinut niitä enää lisää. Hiiriä hankin varmasti vielä tulevaisuudessa uudestaan, kunhan puitteet siihen ovat suotuisat.
Näiden muutamien hiirivuosien aikana luonani syntyi useita kymmeniä hiiripoikueita ja yksilöitä on ollut yhteensä muutama sata.
Tiian eläinkaaos 