Käärmeen käsittely

Käärmeet ovat mukavia katselulemmikeitä, jotka eivät tunnetusti omistajansa seurasta juuri piittaa. Parhaimmillaan ne ovatkin omassa terraariossaan, jossa saavat liikkua sopivissa olosuhteissa mielensä mukaan. Kun terraario on mitoitettu käärmeelle riittävän suureksi ja sinne järjestetään reilusti virikkeitä, käärmeen tarpeet tulee tyydytetyksi turvallisessa stressittömässä elinympäristössä, ilman tarvetta päästä terraarion ulkopuolelle. Siitä huolimatta käsittelytilanteilta ei voi välttyä ja on sekä käärmeen että omistajan etu, että tiedetään miten silloin kannattaa toimia.

Käsittelyä ei tulisi harrastaa turhaan, ainakaan kovin usein. Käärme ei nauti käsittelystä, eikä sillä ole tarvetta viettää aikaa ihmisen kanssa, joten pääosin nyrkkisääntönä voisi sanoa: mitä vähemmän käsittelyä, sen parempi. Ainoat käsittelyt joita itse teen normaalien hoitotoimenpiteiden, kuten punnituksen, kunnon tarkastamisen ja terraariosta siirron lisäksi, on käärmeen valokuvaaminen ja muuten vain ihastelu muutaman kerran vuodessa. Karkeasti arvioiden aikuista käärmettä tulee koskettua vuoden aikana noin viisi kertaa, jos sitäkään. Yleensä kuvaamiset ja ihastelut tulee suoritettua samalla kertaa kun käärme täytyy jostain hoidollisesta syystä ottaa terraariostaan.

Käsittelyn harjoittelu

Käärmettä ei varsinaisesti tarvitse totutella käsittelyyn, mutta omistajalle itselleen voi olla hyödyksi oppia käärmeensä tavat liikkua käsissä. Etenkin käärmeharrastustaan aloittelevalle käärmeen käsittely on hirmu jännää ja mielenkiintoista, jolloin uuden lemmikin kanssa on ihan ok pitää jonkinlainen ”tutustumisjakso”. (Anna kuitenkin käärmeelle ensin kotiutumisrauha, sen vasta muutettua luoksesi). Esimerkiksi neljä lyhyttä käsittelykertaa kuussa muutaman kuukauden ajan voisi olla ok. Tällöin saat käsittelyyn hieman enemmän varmuutta ja osaat jo vähän arvailla sen liikkeitä. Käsittelytaitoja voidaan tarvita heti käärmeen kotiutumisen jälkeen esimerkiksi epäonnistuneen nahanluonnin sattuessa.

Paremmat käsittelytaidot oppii ajan kanssa ja se onkin yksi niistä mielenkiintoisista jutuista tässä harrastuksessa; alat ymmärtämään vuosien vieriessä käärmeesi liikehdintää yhä paremmin. Muista myös alkuhuumasta huolimatta, ettei käärmettä kannata käsitellä ennen ruokintaa tai sen jälkeen (kunnes se on ulostanut), jottei se stressaannu ja oksenna ruokaansa.

Käsittelyn perusteet

Kaiken A ja O on rauhalliset ja varmat otteet. Käärmettä terraariosta otettaessa kannattaa käyttää käärmekoukkua ja nahkahanskoja (hitsauskäsineet, nahkahanskat), näin ei tarvitse jännittää tuleeko hampaasta ja omat liikkeetkin ovat varmempia. Epävarmat liikeet hermostuttavat käärmettä ja hermostuksen tarttuessa omistajaan noidankehä on valmis. Käärmeelle itselleenkin on mukavampaa kun sen noukkii koukku tai hanskalla varustettu käsi, kuin lämpöinen ja ehkä vähän nihkeä paljas koura. Ennen käärmeeseen tarttumista kannattaa vähän pöyhiä käärmeen ympäristöä, ikäänkuin merkiksi että siihen tartutaan. Näin se ei säikähdä ja ehtii herätä nokosiltaan.

Itse käsittelytilanteessa säyseän käärmeen kanssa ei hanskoja tai koukkua tarvita. Passiivisimmat tapaukset kuten esimerkiksi jotkut kuningaspytonit eivät välttämättä edes liiku käsissä mihinkään, vaan vetäytyvät palloksi ja pysyttelevät asennossa niin pitkään että ne jätetään rauhaan.

Puolustautumiseen taipuvien kanssa taas hanskat tai koukku on oiva apu käsittelytilanteessakin. Käsittely on toki helpompaa ilman hanskojen tuomaa tönkköyttä, mutta käärmeelle hanskat ovat mukavammat; niiden nihkeiden ja käärmeen ruumiinlämpöön verraten liian kuumien käsien takia. Puolustautuvan käärmeen kanssa hanskat ovat myös omistajan kannalta mukavammat; hampaat eivät pureudu hanskojen läpi, vaikka käärme toteaisi puremisen tarpeelliseksi.

Puolustautuvat käärmeet voivat pyrkiä pakoon puremalla, myskittämällä (erittämällä pahanhajuista mönjää kloaakista), hetkuttamalla itseään edestakaisin tai ihan vain pinkomalla jatkuvasti holtittomasti poispäin. Tälläisia käärmeitä tulisikin käsitellä entistä vähemmän, sillä ne eivät selvästi siedä tilannetta senkään vertaa mitä muut käärmeet.

Aktiiviset käärmeet ovat yleensä käsissäkin hyvin liikkuvaisia, eivätkä ne tahtoisi juuri paikallaan pysyä. Tällaisten yksilöiden täytyykin päästä liikkumaan käsiä pitkin eteenpäin, eikä niitä saa pidätellä. Joskus käsittelijä joutuu skarppaamaan ihan kunnolla omissa liikkeissään, pysyäkseen käsien rullaustahdissa käärmeen perässä.  Otteiden on oltava niin jämäkät, ettei käärme pääse putoaman tai loukkaamaan itseään nopeasta vauhdista tai rimpuilusta huolimatta.

Näin kannattelet käärmettä

Käärmettä käsitellessä sen koko kroppaa on tuettava tasaisesti molemmilla käsillä, eikä sitä saa koskaan roikottaa kaulasta tai hännästä. Pää ja häntä on myös useimmille käärmeille herkkää aluetta ja niihin koskeminen saa käärmeen säpsähtämään tai puolustautumaan. Vältä siis koskemasta niihin, ellei se ole käärmeen hoidon kannalta pakollista. Käärmeen annetaan ottaa tukea käteen kietoutumalla ja jos puristusote alkaa jostain syystä tuntua liian tiukalta, kerä on helppo avata aloittamalla purkaminen häntäpäästä. Itse en suosittele kannattelemaan käärmettä kaulalla, tällöin liikkeitä on vaikeampi havainnoida ja hallita. Sekä toisaalta, vaikkei pienen käärmeen kanssa kuristusvaaraa olisikaan, miksi ottaa turhaa riskiä. Käärmettä on helpoin  ja paras käsitellä, kirjaimellisesti, käsissä.

Käärmeen ruumiinlämpö kohoaa käsitellessä

Koska käärmeet ovat vaihtolämpöisiä, niiden ruumiinlämpö riippuu ympärillä vallitsevasta lämpötilasta. Käärmeelle optimaalinen lämpötila on yleisesti alle ihmisen ruumiinlämmön, joka tarkoittaa sitä että käärmeen kroppa alkaa ennenpitkää lämpiämään käsitellessä. Aikuiset kestävät lämmönnousua paremmin kuin poikaset, mutta yleensä epämukavuuden huomaa viimeistään siitä että käärme alkaa pyrkiä jatkuvasti pois.

Pienten poikasten kohdalla taas käsittelyn kanssa on oltava tarkempi. Niiden ruumis on niin pikkiriikkinen, ettei lämmönnousuun vaadita kovinkaan pitkiä aikoja. Tämän vuoksi poikasia ei kannatakkaan käsitellä yhtäjaksoisesti muutamaa minuuttia kauempaa.

Tunnistaako käärme käsittelijänsä?

Käärmeitä pidetään usein melko yksinkertaisina ja niiden oppimiskykyä vähätellään. Vähättelystä huolimatta käärme oppii tunnistamaan hoitajansa tuoksun, mutta sen oppiminen ei edellytä käsittelyä. Käärme lipoo kielellään ilmaa aina kun laitat kätesi terraarioon vesiä vaihtaessa, ruokkiessa tai terraariota siivotessa ja tarpeeksi usean toiston jälkeen käärme oppii tunnistamaan sinut.

Käärme saattaa käyttäytyä täysin eri tavalla vieraissa käsissä, verrattuna omistajaan. Ajattelen tämän johtuvan siitä, että omistaja osaa käsitellä kyseistä käärmettä juuri tietyllä tavalla, otteissa on varmuutta. Myös tuttu haju auttaa luultavasti asiaa. Vieraissa, otteissaan haparoivissa oudon tuoksuisissa käsissä käärme saattaa taas olla hyvinkin säpsy.

Hygienia

Käsittelyn jälkeen (ja mielellään ennen sitä) kannattaa pestä kädet. Salmonella kuuluu käärmeiden normaaliin suolistoflooraan, joten hyvä käsihygienia on tarpeen. Ennen käsittelyä pestyt kädet taas estävät mahdollisten taudinaiheuttajien kulkeutumisen käärmeen apajille.

Viimeisenä

Kun palautat käärmeen terraarioon, muista tarkistaa että ovet meni kunnolla kiinni ja lukkoon asti 😉