Täällä sitä nyt ollaan, uudessa osoitteessa kamalan tyytyväisenä! Muutto sujui hyvin, vaikka ilman vahinkoja ei selvitty ja kyllähän se on myönnettävä että terraarioita kantaessa tuli puhkuttua aika reippaanlaisesti ärräpäitä. Yleisin hokema taisi olla ”onneks tätä ei tarvi tehdä uudestaan ainakaan kymmeneen vuoteen!”. Pitää olla kiitollinen puolisosta, joka jaksoi taas mukisematta kantaa kaiken maailman terraarioroinaa, vaikkei aina ihan ymmärräkkään tätä villitystäni.
Vaikka olin muka suunnitellut hirmu kevyet terraariot, eipä ne mitään höyheniä silti olleet. Kaikessa nerokkuudessani olin unohtanut nostaneeni näitä ”kevyitä” terraarioita viimeksi kun ne olivat täysin tyhjiä. Hiekkapinnotteinen tausta ja sisusteet tuo äkkiä painoa lisää sen verran, että siedettävän painoisesta kopperosta tulee viheliäs siirrettävä. Siihen vielä lisäksi jo valmiiksi muuttoviikosta väsyneet kantajat, niin avot!
Kaikki muut terraariot oli kannettu menestyksekkäästi ehjänä perille, kunnes sitten viimeisen kohdalla sattui melko vihulainen moka. Kyseessä oli Ikean Pax vaatekaapinrunkoon tehty terraariotorni. Se painoi kuin synti ja totta puhuen olin inhonnut sitä epäkäytännöllisyytensä vuoksi jo jonkin aikaa.
Torni saatiin autoon nokkakärryn avulla vaikeuksista ja epäuskosta huolimatta, mutta purkaminen ei sujunutkaan ihan niin kuin siinä kuuluisassa Strömsössä. Päätettiin viedä torni autotalliin, josta se sitten myöhemmin siirrettäisi sisälle kaiken muun kalustetetriksen ollessa valmis. Alku meni hyvin, mutta sitten kävi jotain ja koko roska kippasi vahingossa nokkakärryjen kyydistä, sillä seurauksella että lastulevyinen jalka napsahti poikki ja samassa rytäkässä koko alaetureuna repesi auki korjauskelvottomaksi. Se oli sitten siinä.
Ei edes oikeastaan ottanut päähän, sitä oli jo niin poikki, että asia oli aivan yksi hailea. Ihan sama, laitetaan vaan autotallin ovi kiinni ja jätetään mokoma raato sinne unohtumaan.
Itse olin jo luovuttanut, mutta apuna ollut äitini keksi nerokkaan idean ja ehdotti entäpä jos leikkaisin ehjäksi jääneen ylimpänä olleen isoimman terraarion tornista irti. Loistava idea! Muutaman päivän hauduttelun jälkeen otin käsisirkkelin kauniisiin kätösiini ja pistin tornin palasiksi. Tadaa!
Oli aika mainio fiilis purkaa patoutumiaan sirkkelillä tuohon hökkeliin. Siitäs sai, senkin rumilus! Sirkkelöin seinät poikki sen verran terraarion pohjaa alempaa, että alla olevan terraarion ylälippana toiminut rima jäi tähän ylempään terraarioon kiinni. Viimeistelynä sahasin käsisahalla sivuseinät riman tasalle. Nyt terraarion pohja ei tule aivan pöytään kiinni, vaan se jää riman verran ilmaan. Lopputulos oli yllättävän hyvä ja siisti! Ruuvasin vielä lisätueksi tornin alta irronneet pitkät palikat pohjan alle. Olisipa se hajonnut jo aikasemmin, nyt se on parempi kuin uusi! Ja mikä parasta, siedettävän painoinen!
Leikkauspintakin jäi yllättävän siistiksi, etenkin tämä näkyvä puoli on oikein mainio. Pienempien terraarioiden taakse piiloon jäävä sivu taas oli hieman karskimpi (levyssä oli ollut juuri siinä kohtaa tuuletusaukko), mutta kelvollinen sekin. Toiseen nurkkaan tuli pieni ruhje nostaessa terraario paikalleen, mutta ei voi mitään, lastulevy on haurasta.
Ainoaksi harmiksi tornin hajoamisesta koitui se, että siinä asui neljä käärmettä, jotka oli nyt kodittomia. Punahäntärottakäärme Nuppu, mustarottakäärmesiskokset Kalla ja Lumo, sekä mustarottisjuniori Havu. Nuppu pääsi onneksi takaisin omaan terraarioonsa sahailun jälkeen, mutta muiden kanssa piti tehdä vähän yhteisasutusjärjestelyjä. Onneksi Nuppua lukuunottamatta kaikki käärmeeni ovat samaa lajia, joten sen puolesta yhteisasutukset onnistuu hyvin. Tähän asti olen asuttanut koiraat yksittäin ja naaraita pareittain tai kolmen porukoissa, mutta nyt oli pakko laittaa poikiakin kimppakämppiin.
Toivon kovasti että aikuisten koiraiden, Sisun ja Mustanaamion yhteisasutus loppuu viimeistään ennen kevättä, jolloin mitä todennäköisimmin täytyisi toinen asuttaa väliaikaisesti Ikean Samla laatikkoon hormonihuuruista kämppistään pakoon.
Tornin aiheuttama asumisjärjestelysotku sai vielä hieman epätoivottua lisäjännitystä, kun onnistuin hajottamaan yhden lasin tyttökolmikon terraariosta. Onneksi se kävi heti muuton jälkeisenä yönä, kun käärmeet olivat vielä kuljetusbokseissaan. Laitoin lasitilauksen menemään samantien ja aamulla olinkin helpotuksekseni saanut vastauksen ”lasit on noudettavissa klo 15”. Huh! Kannatti laittaa viestiin maininta ”kiireellinen”. Pointsit nopeudesta Lasi ja peili Hallikaiselle!
Aika huojentunut fiilis kun nyt muutto on hoidettu ja voi keskittyä tämän oman kotikolonsa remontointiin. Jahka remontit on hoidettu, saa taas alkaa pakertamaan uusia terraarioita, mutta tälläkertaa ihkaomassa autotallissa! Ei enää puolen vuoden rakennustyömaita keskellä olohuonetta ja sahanpurua sukan pohjissa. Kaikki näpertelyt saa hoitaa rauhassa oman verstaan uumenissa 🙂
Ps. Ruokin käärmeet pari päivää sitten ensimmäistä kertaa täällä ja oma ohjeeni ”laske hanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tulee” sulattaessa ruokaeläimiä, osottautui aikamoiseksi flopiksi tässä taloudessa. Empä muistanut että täällä hanasta tulee melkolailla kiehuvaa vettä, toisin kuin edellisessä asunnossa, jossa tuli juuri optimaalista 65 asteista vettä. Voin kertoa hajun olleen ”huumaava” ja tiput poksahteli ”iloisesti” käärmeiden niitä kuristaessa. Siinäpä sitten kakoen siivoiltiin verta ja peräsuolenpätkiä terran pohjalta aterioinnin loputtua. Opin kantapään kautta, että jatkossa kannattaa katsoa miten kuumaa vettä sieltä hanasta päästää pakasteiden niskaan..
Tiian eläinkaaos 