Herppinetin hautajaiset

 

Perinteikäs ja niin monen herppiharrastuksen alulle saattaja, 4.3.2002 perustettu Herppi.net -foorumi on tullut tiensä päähän. Foorumi jäädytettiin heinäkuun lopussa ja tietojaan se meille tarjoilee vielä tämän vuoden loppuun saakka. Vuodenvaihteen jälkeen se tulee olemaan vain kultainen muisto, pala suomalaisen herppiharrastuksen historiaa.

Herppi.netin foorumi (tutummin ”herppinet” tai ”herppinetti”) on ollut itselleni, kuten varmasti suurimmalle osalle harrastajista,  vuosien varrella hyvin tärkeä kohtaamispaikka ja ehtymätön tietopankki, jonka tukeen on tullut turvauduttua lukemattomia kertoja. Se on antanut arvokkaan keskustelualustan suurelle harrastajajoukolle ja toiminut tärkeänä informaation ja ajankohtaisten asioiden välityskanavana. Ilman foorumia olisi tainnut meikäläisenkin harrastus lähteä aivan eri tavalla käyntiin, sillä sieltä sain aikanaan aivan kaiken tarvitsemani tiedon. Edes täydentäviä kysymyksiä ei tarvinut esittää, sillä herppinetissä oli kaikki tarvittava ja enemmänkin.

Ihan surettaa kuinka foorumi onkin päässyt muutaman kuluneen vuoden aikana kuihtumaan keskustelujen siirryttyä kokonaan sosiaalisen median kanaville, eritoten Facebookin matelijaryhmiin. Sanotaan että foorumien aikakausi on jo menneen talven lumia ja vanhanaikaista keskustelukanavaa on turha elvyttää. Niinhän se kai taitaa olla, vaikka en millään sitä haluaisi uskoa tai myöntää, sillä suoraan sanottuna pelottaa miten paljon tietoa ja keskusteluja katoaakaan taivaan tuuliin foorumin hautauduttua. Kuinka sitä voi pärjätä ilman sellaista tukea, joka on ollut olemassa aivan oman harrastuksen alkumetreistä asti?

Viimeaikoina olen laittanut alulleen hurjan monia blogitekstejä ja sivuja, jotka odottelevat ennen julkaisuaan loppuunhiomista, tai jopa koko tekstin kirjoittamista aiheen ollessa selvä. Ajatusmyrsky päässä on huimaava, enkä tiedä kuinka ikinä saan ne kaikki jäsenneltyä ja ylipäänsä kasattua julkaistavaan muotoon. Syynä tekstitehtailulle on nimenomaan se, että tuo kultainen tietopankkimme on katoamassa, halusin sitä tai en.

Edelleen tänäkin päivänä käyn tasaisin väliajoin vetreyttämässä muistiani ja tarkistamassa tietojani jostain tietyistä herppinetin keskusteluista. Väistämättä mieleeni herääkin huoli kaikista niistä tuoreista ja tulevista harrastajista, jotka yrittävät haalia tietoja eläimestä joka on ehkä jo hankittu kotiin, taikka sellainen on suunnitelmissa. Mistä ihmeestä he saavat tietonsa, kun herppinetti hautautuu bittiavaruuteen? Joitain tärkeimpiä tekstejä on kyllä luvattu Herppi.netin ylläpidon toimesta laittaa talteen, mutta sen laajuutta en tiedä. Tiedän olevani neurootikko monien asioiden suhteen ja tutun herppinetin menettämisen pelko onkin ajanut minut jonkinlaiseen hätätilaan.

Haluan olla edesauttamassa sitä, että aloittelijoille on jatkossakin jokin turvallinen paikka, josta tietoa voi lähteä ammentamaan ja jonka avulla harrastuksen saa ponkaistua alkuun. Sen vuoksi yritän tämän vuoden puolella napsia tietoa talteen niin paljon kuin kykenen ja koostaa niistä omien kokemuksieni kanssa hyödyllisiä tekstejä. Lisäksi yritän kirjoitella muistiinpanoja muistakin mielenkiintoisista aiheista ja ajan saatossa muokkailen niitä oman tietouteni karttuessa.  En koe olevani ylimaallinen ekspertti, mutta sen verran tunnen kokemusta kerryttäneeni, että voin kasata jonkinlaisia tietopaketteja tärkeimmistä aiheista harrastukseen liittyen. Suurin osa aiheista voi olla jopa sellaisia, ettei niistä löydy suomeksi kunnon keskustelua ja tietoa muualta kuin foorumilta, joten mielestäni ne täytyy ehdottomasti saada talteen. Toivon että terveydentilani antaa myöden toteuttaa tämän projektin, jonka niin palavasti haluaisin onnistuvan. Josko saisin äidillisen huoleni purkautumaan, kun tiedän että kaikki tärkeä on tallessa! 😛

 

 

Terraariotorniprojekti osa 2

Lue osa 1 täältä

Tornin ensimmäinen terraario on nyt valmis, enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Nata, Oodi ja Kaaos pääsivät muuttamaan viikonloppuna uuteen kotiinsa ja vaikuttaa siltä että nekin ovat vähintään yhtä mielissään tilavasta terraariostaan kuin minäkin. Aika näyttää tulevatko ne hyvin toimeen kolmistaan, vai täytyykö jakaa porukkaa pienemmäksi. Tarpeen vaatiessa jokainen saa ikioman terraarion, mutta toivottavasti ongelmia ei synny tällä kokoonpanolla.

 

 

Kiipeilyoksien asettelu terraarioihin tuntuu olevan jonkin sortin taiteenlaji. Sitä saattaisi helposti ajatella että tähänkin terraarioon oksat on vain laitettu paikalleen, mutta ehei, totuus on täysin toinen. En tarkalleen enää muista montako päivää siihen lopulta kului, mutta luultavasti en valehtele juurikaan jos sanon että kolme päivää. Oksien etsintä taas on aivan oma juttunsa se, siihenkin saa tuhrautumaan useamman tovin metsästäessään täydellisiä kepakoita. Oksien asettelu ei ole lempipuuhaani juurikin siksi että niiden kanssa saa taistella vähän turhankin kauan. Sopivan lopputuloksen löytymiseksi erilaisia asetelmavariaatioita tulee kokeiltua kymmeniä ja hikipisarathan siinä roiskuu kun yrittää saada paksuja puunvarsia taipumaan tahtoonsa.

 

 

Kalliotaustan teko oli vähän arpapeliä, sillä en tiennyt ennalta ollenkaan millä tavalla märkä uretaani käyttäytyy; paitsi sen kuinka viheliäisesti uretaani tarttuu käsiin, jos sitä onnistuu iholleen sotkemaan. Suurien muotojen luominen pelkällä uretaanilla osottautui mahdottomaksi, mutta onneksi olin varautunut ja asetellut taustaan silikonilla kiinnitettyjä Finnfoam palasia. Pursotuksen jälkeen piti odotella noin 15 minuuttia, sitten uretaanin pinta sumutettiin vedellä märäksi ja alettiin painella. Yllätyin miten kestävä uretaanin kuivunut pinta oli ja se oli aika helposti muotoiltavissa. Piti kuitenkin varoa ettei puhkaise nahkamaista pintaa, sillä silloin sormille tursusi märkää tahmaista uretaania (joka muuten pysyy kynsissä tasan niin kauan että sotkeentunut kynnen osa kasvaa pois). Lopputulos ei aivan ollut sitä mitä olin toivonut, mutta harjoittelemallahan sitä mestariksi tullaan. Tärkeintä että tausta on käärmeille toiminnallisesti hyvä ja samalla se ruma lämpökotelo sulautui taustan syövereihin. Suurin moka taustaa tehdessä oli se, että antoi uretaanin kuivua liian kauan (ts. pursotti liian laajan alueen kerralla, eikä ehtinyt painella kaikkia kohtia tarpeeksi pian). Arvioisin että noin 25minuuttia sitten pursotettu uretaani on vielä helposti muotoiltavissa, mutta sitä vanhempi alkaa olla jo liian kiinteää.

Jäi vähän hirvittämään miten huokoisia muotoja erehdyin luomaan. Tausta on aivan väärällään pieniä kolosia, joihin osaan jo kuvitella käärmeiden ruikkivan peräpäidensä tuotoksia. Kauhulla odotan ensimmäisiä taustaan väännettyjä satseja, täytynee varmaan ostaa uusi höyrypesuri rikkoutuneen tilalle, tai ollaan kohta aikamoisessa liemessä.

 

 

Löysin varaston perukoilta sattumalta meidän piha-aidan jämärullan ja samassa keksin että siitähän saisi oivan kiipeilyverkoston terraarion kattoon. Kaunis se ei ole, mutta siinä tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: käärmeet saisi rutkasti lisätukea kiipeilyyn ja samalla siihen saisi kiinnitettyä jämäkästi kaikki tekokasvit ja muut roikkuvat sisusteet. Verkon päät taivuttamalla sai kätevät lenkit ruuvausta varten ja verkotuksesta tuli hyvin jämäkkä. Tässä tornin alimmassa terraariossa verkko ei vielä pistä silmään, mutta ylemmissä terraarioissa se saattaa niin tehdä. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että ylempiin terraarioihin voisi hankkia kasviverkkoa, joka asennettaisiin verkon päälle niin että verkko uppoaisi kasvuston sekaan. Näin saisi verkon hyvät ominaisuudet käyttöön, mutta esteettinen haitta olisi mitätöity.

 

 

Terraariossa oli jo kaksi lämmittelypaikkaa lämpökotelon alla ja päällä, mutta niiden lisäksi halusin vielä lämpökaapelin, olihan terraarioon tulossa kolme asukasta. Kehittelin kaapelille näppärän kotelon, jonka sisässä kaapeli pysyy turvassa ja käärmeet ei pääse siihen käsiksi. Kotelo valmistui melko vaivattomasti ja se vaikutti yllättävänkin pätevältä kapistukselta.  Täällä ohje *klik*. Kaapelin töpseliä varten porasin terraarion runkoon läpiviennin, viilasin sen siistiksi ja asensin ei-niin-esteettisen, mutta jykevän  ja asiansa ajavan sulkulevyn.

 

 

Lopuksi oli vielä pientä tahimista lasien kanssa, mutta onneksi nekin asentuivat paikalleen vaikeuksista huolimatta. Kilpailutin paikallisia lasifirmoja lähettämällä kyselyä neljään eri paikkaan, kolme niistä vastasi ja hintahaitari oli niinkin huima kuin 50-120e! Kilpailuttaminen siis todella kannattaa. Ostin halvimmat ja laatu & palvelu olivat aivan ensiluokkaista.

Kun siirsin käärmeet uuteen asumukseensa, ne vaikuttivat pitävän siitä kovasti. Terraario tutkittiin pintapuolisesti ympäriinsä ja kattoverkkokin osottautui heti suurenmoiseksi hitiksi. Kun terraario oli tutkittu, kaikki kolme neitiä asettuivat lopuksi yhdeksi isoksi keräksi kattoverkon päälle. Sittemmin tytöt ovat rallitelleet terraariota ympäri, tutkiskellen paikkoja tarkemmin. Nähtäväksi jää, onko kattoverkon päälinen köllöttelypaikka jatkossakin kaikkien suosikki, vaikka muitakin paikkoja olisi rutkasti tarjolla.

 

 

Vaikka nyt mieli lepää kun tietää neideillä olevan loistavat asuinpuitteet, voi huokaista helpotuksesta vain hetkeksi, sillä tornin seuraavan terraarion puutavara ja vanerit ovat jo leikattu ja odottavat kasaajaansa.

Terraarion rakennusohjeet löydät täältä *klik*

 

 

Terraariotorniprojekti osa 1

Viime vuoden puolella aloitettu terraarioprojekti on alkanut edistymään! Enää tarvii oikeastaan tehdä vain kalliotausta, kiinnittää ritilät/verkot ilma-aukkoihin, hankkia & asentaa valaistus ja tilata lasiovet. Sitten ensimmäinen terraario taitaa olla sisustusta vaille valmis 🙂

Tarkoituksena on rakentaa kaikkiaan kolmen terraarion torni, jokaisen yksittäisen terran ollessa kooltaan 225 x 60 x 75cm (LxSxK). Jokaiseen terraarioon muuttaa 2-3 mustarottakäärmenaarasta, riippuen siitä miten käärmeiden yhteiselo näyttää sujuvan. Aluksi valmisteilla on kaksi terraariota ja kolmas rakentuu vasta kun toinen terraariotorniprojekti, eli koiraiden poikamiesboksitorni on valmis. Aivan ensin kuitenkin katsotaan kuinka tuo ihkaensimmäinen terraario löytää muotonsa ja vasta sen ollessa täysin valmis, alkaa toisen terraarion puurtaminen. Kahden ensimmäisen terraarion levyt on sahattu jo joskus syksyllä ja kaiken maailman rakennustarpeita on pyörinyt pitkin asuntoa vähän liiankin pitkään. Pienet terraariot on raivattu aikoja sitten tieltä pois ja tulevan terraariotornin jalusta on odottanut puolivalmiina paikallaan. Edellisviikolla projekti nytkähti taas eteenpäin kun muutama rakennuksia hidastanut puutteellinen osa saatiin hankittua ja nyt ollaankin jo loppusuoralla.

Otin opikseni edellisestä terraariotorniprojektista sen verran, että tähän torniin halusin aivan ehdottomasti renkailla varustetun jalustan. Isojen rakennelmien liikuttelu on täyttä tuskaa ilman renkaita ja jo nyt näin varhaisessa vaiheessa olen todennut renkaiden olevan aivan korvaamattoman kätevät. Terraario liikkuu todella vaivattomasti edestakaisin, ilman mitään erityisiä ponnisteluja. Halusin kuitenkin ettei renkaat näy terraarion alta, eikä koirien pallot ja lelut ajaudu jatkuvasti jalustan syövereihin, joten verhoilin jalustan samalla levyllä kuin terraariotkin. Koska meillä on kaksi isoa jatkuvasti karvaansa vaihtavaa koiraa, piti miettiä myös sitä kuinka siivota ne miljoonat karvat jotka ajautuvat jalustan alle. Ratkaisuna oli jalustan etureunaan asennetut pianosaranat, näin etulevyn saa nostettua helposti ylös ja imurointi sujuu kuin leikiten. Jalustaan tuli vielä lisäksi Finnfoam-eriste, estämään lattialta tulevaa vetoa. Jalustan takaosan jätin verhoilematta, jotta sieltä saa ujutettua kaikki sähkölaitteiden johdot siististi jalustan sisään.

Erityisen innoissani olen lämpölampulle suunnittelemastani kotelosta, tai oikeammin kotelon huoltoluukusta. Jämäpaloista rakennettu kotelo on melkoisen roisin näköinen vielä tässä vaiheessa, mutta se tulee jäämään täysin näkymättömiin kalliotaustan sisään. Kotelon olisi myös voinut tehdä vaikka pelkästä ohuesta vanerista, mutta halusin suunnitella sen sellaiseksi, että kotelo kiinnitetään vain takaseinään ja sivuseinän pinnat jää siistiksi ylimääräisistä ruuveista. Kakkoskakkosesta tehtynä rakenne oli niin jykevä, että kiinnitys vain yhdeltä sivulta riitti. Ideana kotelossa on se, että terraarion sisäpuolelta kotelon sisälle ei pääse mitenkään, vaan lampunvaihdot tapahtuvat takaseinään sijoitetusta saranoidusta huoltoluukusta. Näin lamppu on saatu asennettua terraarioon käärmeille turvallisella tavalla, huolto on huomattavasti helpompaa kuin mitä se olisi terraarion sisältä käsin ja kaiken lisäksi tämä kaikki sulautuu hyvin huomaamattomasti terraarion muuhun sisustukseen. En tiedä kuinka moni muu on keksinyt tämän saman ratkaisun, mutta tästälähtien olen varma että suosittelen tätä kaikille. Vaikuttaa jo nyt niin järjettömän kätevältä, etten ymmärrä kuinka koskaan olen pärjännytkään ilman!
Vaikka varsinainen lämmittelypaikka on lämpölampun alapuolella, kiinnitän kotelon päälle vielä kaakelin, johon todennäköisesti hohkaa jonkin verran lämpöä alapuolella posottavasta lampusta. Kotelosta tuli huomaamatta vähän koomisen pienikokoinen, pitää katsoa tekeekö seuraaviin terraarioihin isommat. Lämpölampun lisäksi jokaiseen terraarioon tulee myös lämpökaapelit tai -matot, jolloin käärmeillä on mahdollisuus köllötellä halutessaan eri paikoissa.

 

Seuraavaksi työlistalla taitaa olla kalliotaustan tekeminen. Tällä kertaa olen ajatellut muotoilla taustan pääosin uretaanivaahdosta joka painellaan ennen kuivumista muotoonsa. Vähän jännittää mitä tästä tulee kun kyseessä on minulle täysin uusi tekniikka, uretaani on kyllä tuttua, mutta koskaan en ole siihen pursottamisen jälkeen märkänä koskenut, muotoilut on tapahtunut aina vasta uretaanin kuivuttua. Sitä niin haluaisi lopputuloksen olevan täydellinen niin ulkonäöllisesti, kuin toiminnallisestikin käärmeiden kannalta, joten täytynee tehdä tarkkaa suunnittelutyötä ennenkuin ryhtyy tuumasta toimeen. Katsotaan mitä saan aikaiseksi! 🙂

Terraariotorniprojekti osa 2 *klik*