Phuuuh.. Kuukausi sitten se kuuluisa kamelin selkä katkesi. Oli myönnettävä itselle, ettei oma mielenterveys, jaksaminen ja rahat riitä enää tämän käärmeporukan pyörittämiseen. Kaiken muun moskan lisäksi meidän Papun surkeaakin surkeammat lonkat oli alkanut kipuilla ja sen kuntoutus veisi nyt kaikki voimani ja rahani viimeiseen pisaraan saakka. Papu ja oma mielenterveyteni on nyt prioriteettilistalla ykkösenä, muiden täytyy väistyä. Edessä oli vaikea päätös. Osalle käärmeistä olisi etsittävä uusi koti, mutta kenestä muka luopuisin? Haluaisin pitää ne kaikki, mutta minun sekä käärmeiden vuoksi määrää oli vähennettävä.
Pitkällisen mielen taiston jälkeen kohtalon koura päätyi osoittamaan ensimmäisenä punahäntärottakäärme Nuppua. Se tarvisi kipeästi isomman terraarion, jota en pysty sille nyt tarjoamaan. Punahäntärottakäärmeillä on myös nopea aineenvaihdunta, joten Nuppua täytyisi ruokkia melko tiuhaan tahtiin. Häpeäkseni on pakko myöntää, ettei omat paukkuni riitä tähän ruokintatahtiin juuri nyt ja Nuppu onkin vähän hoikahkossa kunnossa. Oma kykenemättömyys ja vajavaisuus stressaa aivan äärettömästi ja olisi meidän molempien etu, jos Nuppu löytäisi uuden kodin ensitilassa.
Toisena myyntilistalle päätyi mustarottakäärme Lumo. Yksi kolmesta naaraasta, jotka jätin itselleni vuoden 2014 poikueesta. Aivan alussa jätin ne kaikki kotiin siksi, että ne edustivat uutta positiivista aaltoa käärmekodossani, jonka kryptosporidioosiepidemia oli juuri tyhjentänyt. Niiden isä oli aivan erityinen käärme, enkä voinut edes ajatella luopuvani poikasista vanhempien menehdyttyä. Ajattelin että voisin myydä ne kyllä myöhemmin jos siltä tuntuu. No eihän sitä hetkeä koskaan tullut. Ne ovat olleet täällä tavallaan holdback-tittelillä, joka onkin nyt venynyt jo 5 vuoden mittaiseksi. Vaikken edelleenkään haluaisi luopua yhdestäkään, tilanne pakottaa siihen ja Lumo oli pohdintojen jälkeen se joka näistä kolmesta päätyi etsimään kotia. Oikeastaan vain siksi, että se on kooltaan pienempi kuin siskonsa Kaaos ja Kalla-siskolla taas oli jollain tapaa mieluisampi väritys. Pieniä typeriä asioita, mutta jonkun perusteella päätös oli tehtävä.
Todennäköisesti ainakin Havu, koiras vuoden 2017 poikueesta, tulee myöhemmin myyntiin. Kuten ehkä myös siskonsa Nila. Ai miksi? Sen takia, että tällähetkellä täällä asuu 11 käärmettä ja terraarioita on vain 5! Muutossa meni pari terraariota rikki ja rahahuolien vuoksi naaraille kaavailtu kimppakämppä on edelleen suunnitteluasteella. Muitakin terroja oli suunnitteilla useampikin kappale, mutta kaikki asiat on mennyt ihan mönkään ja stressitasot senkun nousee.
Nyt kun 2017 poikaset on kasvanut siihen pisteeseen, ettei pikkuterrat enää riittänyt, oli Nila ja Havu pakko siirtää aikuisten seuraan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi terraariota, jotka oli tarkoitettu aikuisten koiraiden yksiöiksi, asuttavat kukin tällä hetkellä KOLME käärmettä! Ai että miten kivistää sielua. Toisessa pienet aikuiset naaraat Kalla ja Lumo, sekä nuorikko Nila ja toisessa aikuiset koiraat Mustis ja Sisu, sekä nuorikko Havu. Kolmas 2017 nuorikko Noki asuu vielä poikasterraariossa, koska se ei onneksi (vielä) hinkuta naamaansa ruvelle. Jos Nuppu löytäisi uuden kodin, Noki perisi Nupun nykyisen terraarion.
Ideaalitilanne olisi nyt se, että saisin käärmemäärän vähenemään ja sitä myötä purettua ruuhkat terraarioissa. Samalla paineet lukuisien uusien terraarioiden rakentamisesta hälvenisi ja stressitasot laskisi. On jotenkin aika kestämätöntä huomata, kuinka paljon tämä tilanne kuormittaa omaa psyykettä, joka on jo entuudestaankin koetuksella.
Nuppu ja Lumo on ollut nyt noin kolme viikkoa myynnissä, Lumosta ei ole tullut yhtäkään yhteydenottoa ja Nupustakin vain yksi. Tuskastuttaa. Luopumispäätös oli jo itsessään tosi vaikea ja nyt vielä tämä. Olin unohtanut ettei mustarottakäärmeillä ole kysyntää juuri ollenkaan ja niitä on vaikea saada myytyä. Tuntuu ylipäänsä ihan hullulta miten epäsuosittu laji mustarottakäärme on. En tiedä voiko se johtua oikeasti lajista, vai olenko sittenkin minä se syy miksei niitä osteta? Vaikutanko liian tiukkikselta tai vaativalta, ärsyttävältä? Yllätyin siitä ettei edes punahäntärottakäärme tunnu herättävän kiinnostusta, yleensä vihreät käärmeet on niitä joista suuri osa hullaantuu. Luultavasti vaatimus suuresta terraariosta karsii ostajia rankalla kädellä. Huoh, kumpa nuo muruset löytäisivät hyvät kodit mahdollisimman pian.
Nyt kun olen taas tuskaillut myynnin vaikeuden kanssa, olen päätynyt siihen että laitan mustarottakäärmeiden kasvatusjutut kokonaan jäihin. Tuntuu että nyt on pakko nollata tilanne ja olla suunnittelematta yhtään mitään. Siitäkin huolimatta, että haluaisin ihan hirmu paljon teettää poikueita. Mielekkyys koko hommasta on vaan kadonnut, kun kysyntää ei ole ja haasteet erinäisten asioiden kanssa on jatkunut jo monta vuotta. Haluaisin että tästä tulisi taas se ihana mieltä keventävä harrastus, mitä se on joskus minulle ollut. Tällaisenaan se vain vie kaiken energian, eikä siinä ole mitään järkeä. Ehkä joskus vuosien päästä poikueiden suunnittelu tulee taas ajankohtaiseksi, mutta tällä hetkellä koko touhu saa luvan olla tauolla, eikä paluusta ole tietoa.
Tiian eläinkaaos 