Onko käärmeet vaarallisia?

 

Meillä käy hirmu harvoin vieraita kylässä ja omista lemmikkikäärmeistä ei tule juurikaan juteltua ventovieraiden kanssa, joten hirmu usein en käärmeharrastajan kannalta hassuja kysymyksiä kuule. Silloin harvoin kuitenkin kun näitä kysymyksiä esitetään, aina ensimmäisten joukossa kuulee ”onko ne vaarallisia?”. Yleensä vaarallisuuden tiedustelun yhteyteen lisätään vielä ”onko se myrkyllinen?”. Kun vastaus on kieltävä ja kertoo kyseessä olevan kuristaja, loksahtaa kysyjän suu ammolleen ja huudahdetaan kauhistuneena ”KURISTAJA?!”.  Aivan kuin se olisi vielä myrkyllistäkin pahempi vaihtoehto. Sinänsä ihan ymmärrettävää, suurimmalle osalle käärmeet ovat täysin vieraita eläimiä ja epätieto luo tunnetusti pelkoa.

Käärmeitä tuntemattoman korvaan ”kuristaja” tai ”myrkky” kuulostaa varmasti hirmu leimaavalta. Eläimen ollessa vieras ja usein jopa pelon aiheuttaja, ajatellaan kuristamisen tai myrkyllisyyden olevan jokin viheliäs keino jolla on tarkoitus vahingoittaa kaikkea liikkuvaa; ominaisuus joka tekee käärmeestä ihmiselle ehdottoman vaarallisen. Oikeasti kyse on vain käärmeen tavasta hankkia ravintoa; toiset tainnuttavat saaliinsa kuristamalla, toiset myrkyllä. Muihin tarkoituksiin käärme ei taitojaan tuhlaile kuin äärimmäisessä hädässä; polulla kävelevää nilkkaa tai ruohikkoa nuuskivaa koiraa käärme ei pure silkkaa ilkeyttään, vaan se on sen ainoa puolustuskeino hengen ollessa uhattuna. Käärme on harvemmin vaarallinen, kunhan sen vain annetaan olla rauhassa.

Suomen luonnossa tavataan kolmea eri käärmelajia, joista vain yksi on myrkyllinen; kaikille tuttu kyy. Meidän onneksemme tänne ei ole kyytä myrkyllisempää otusta siunaantunut, sillä myrkyllisyydestään huolimatta se ei ole perusterveelle ihmiselle useinkaan hengenvaarallinen. Itseasiassa kyy jopa ehkäisee hengenvaarallisten tautien leviämistä, syömällä jyrsijöitä jotka voivat kantaa borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta levittäviä punkkeja.

Suomalaisissa terraaroissa taasen valtaosa käärmeistä on kuristajia. Myrkyllisiäkin käärmeitä on, mutta niihin monikaan harvemmin törmää – törmää siis kirjaimellisestikaan, terraarioissahan nämä asuu, visusti lasien takana. Yleinen virheellinen luulo on, että käärmeitä pidettäisiin huoneistossa vapaana, mutta näin ei toki ole. Voit astua turvallisin mielin asuntoon jossa tiedät asuvan käärmeitä, ne eivät hyökkää ovella vastaan. Todennäköisesti et edes huomaisi käärmeiden olemassaoloa, ellei niiden terraariot olisi niin huomiota herättäviä.

Terraarioasukkeina kuristajakäärmeitä on aina lyijykynän kokoisisita reiden paksuisiin. Sanomattakin lie selvää että lyijykynän paksuinen pieni matonen ei pysty ihmiselle vahinkoa aiheuttamaan, harvemmin edes lemmikkihiirelle. Reiden paksuinen jättiläiskäärme taas on jo potentiaalinen vaaranaiheuttaja, jos sen käsittelyn suhteen ei ole tarkka (niitä ei saa koskaan käsitellä yksin kuristumisvaaran vuoksi). Omat rottakäärmeeni ovat ranteen paksuisia ja puristusvoimaa tuollaiselta lihaspötköltä löytyy yllättävänkin paljon. Nimensäkin jo paljastaa, että luontaiseen ravintoon kuuluu muunmuassa rotat ja kanejakin tuon kokoiset saavat kuristettua ellei saalis ole tarpeeksi sisukas pyrkimään pakoon. Tämän kokoluokan käärme on kuitenkin helposti yhden ihmisen hallittavissa, eikä siitä ole ihmiselle vaaraa. Ainoa potentiaalisesti vaarallinen tilanne voisi syntyä jos käärme päästetään kietoutumaan kaulalle ja se sattuisi puristamaan sopivasta kohtaa estäen suurien suonien verenkierron. Vaaraa ei kuitenkaan ole, kun käärmettä ei koskaan päästetä kaulan ympäri. Onneksi kaulalle kiertyminen ei käy silmänräpäyksessä ja toisaalta sen saa nopeasti pois kun purkaminen aloitetaan häntäpäästä. Kaulalle käärme kiertyy vain hakeakseen tukea kiipeillessään ihmisen kroppaa pitkin, joten salamyhkäisestä murhayrityksestä ei ole kyse 😉

Lemmikkinä käärme on mielestäni yksi vaarattomimmista. Olen saanut elämäni varrella puremia käärmeiden lisäksi ainakin koirilta, hamstereilta, hiiriltä, rotilta, gerbiileiltä, kaneilta, hevosilta ja kanoiltakin ja käärmeen purema on ollut niistä harmittomin. Kymmenen vuoden harrastustaipaleeni aikana käärmeiden kanssa ei ole sattunut yhtäkään vaaratilannetta, ei edes läheltäpititilannetta. Itseasiassa yksikään käärme ei ole tainnut koskaan edes yrittää kiertyä kaulani ympäri ja käärmeitä minulla on ollut vuosien varrella useita kymmeniä.

 

Oleellisimmat turvallisuusohjeet käärmeen kanssa toimiessa

• Älä päästä käärmettä kietoutumaan kaulan ympärille.
• Käärmettä ei saa antaa lapselle yksin käsiteltäväksi, aikuisen on oltava aina läsnä.
• Kuristajakäärmeen purema ei ole vaarallinen, mutta jäykkäkouristusrokotus kannattaa pitää ajantasalla, kuten aina eläinten kanssa puuhatessa. Puremajälki tulee puhdistaa kunnolla, jotta vältytään tulehdukselta.
• Salmonella kuuluu käärmeen normaaliin suolistoflooraan, joten muista hyvä käsihygienia aina käärmeen käsittelyn ja hoitotoimenpiteiden jälkeen.

 

Käärmeet ovat monille niin vieraita, että kaikki mielikuvat näistä eläimistä ovat syntyneet Anacondan kaltaisten pelkoa lietsovien elokuvien pohjalta. Asenteet voivat olla negatiivisia käärmeitä kohtaan uskonnonkin vuoksi, niinhän sitä on aikanaan kirjoitettu kuinka käärme olisi houkutellut ihmisen synnin tielle. Ehkäpä legendaarinen, muka tutun tutun tutulle sattunut ”käärme mittaili nukkuvaa omistajaansa, suunnitellen tämän syömistä” -hölynpölytarina lietsoo jo ennaltaan valloilleen päässyttä pelkoa. Kaikki ne virheelliset mielikuvat käärmeen vaarallisuudesta ovat useimmiten vain epätiedon luomaa pelkoa ja inhoa. Näiden tunteiden selätys onnistuukin kaikista parhaiten kun uskaltautuu tutustua pelkonsa kohteeseen paremmin ja lopulta voi todeta kyseessä olevan melko harmiton otus.

Olisitko uskonut että minäkin pelkäsin lapsena vuosia lähes kuollakseni käärmeitä, luultuani varpaiden vierestä pakoon sännännyttä vaskitsaa kyyksi? Todellisuudessa käärme taisi pelästyä minua enemmän ja niinhän se pinkoikin minua pakoon jo ennen kuin sitä edes huomasin. Reaktioni pohjautui opittuun kyypelkoon ja nyt ajatus karkuun luikertelevan eläimen pelkäämisestä tuntuu täysin utopistiselta. Onneksi tuo pelko haaleni vuosien varrella ja uskalsin tutustua näihin mielettömiin eläimiin. Olen saanut olla myös mukana tilanteissa, joissa ihmiset ovat voittaneet pelkonsa käärmeitä kohtaan. Parhaissa tapauksissa pelko on ajan saatossa muuttunut rakkaudeksi ja entiset pelkääjät ovat halunneet hankkia oman käärmeen.

Ehkäpä siinä mielessä käärmeet ovatkin vaarallisia; kun opit ymmärtämään  niiden viehätyksen, ne vievät sinut mukanaan! 😉

Kevätkuulumisia

Helou pitkästä aikaa!

Talvi lipui ohi niin tylsissä tunnelmissa että tämä saitti on jäänyt aivan heitteille. Sivusto on uinunut talviunta melkolailla viimeiset kuusi kuukautta ja tuntuukin hullulta kuinka nopeasti aika on taas kulunut. Tämä  tällainen talvilepoilu näyttää jo muodostuneen jonkinlaiseksi perinteeksi omalta osaltani, sillä olen huomannut aiempinakin talvina viettäväni hiljaiseloa kotisivujen päivittelyn suhteen. Kevät on kuitenkin  jo hyvässä vauhdissa ja kesäkin kolkuttelee kohtapuoliin ovella, joten eiköhän tämä touhu taas pikkuhiljaa herää eloon! 🙂

Oman talvikoomailuni vuoksi edellisessä postauksessa lupaamani mustarottakäärmeen talvilepo-ohjekin on jäänyt kirjoittamatta. Jospa saisin sen rustailtua kasaan seuraavan kuuden kuukauden aikana, seuraavaa lepokautta varten.

Olemme etsineet mieheni kanssa yli vuoden omakotitaloa, josta olisi määrä tulla kotikolomme vähintään seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Talo on meinannut jo monesti löytyä, mutta erinäisistä syistä kauppoja ei ole kuitenkaan vielä syntynyt. Olen jokaisen talon kohdalla suunnitellut pohjapiirroksien avulla kuinka kaikki terraariot sijoittuisivat ja minkokoisia pömpeleitä sinne saisi käärmeille rakennettua. Haluaisin tietysti rakentaa niin isot terraariot kuin mahdollista, jotka samalla mätsäävät olohuoneen seinien mittojen kanssa. Toisaalta myös luullessani muuton koittavan pian, ei uusien terraarioiden rakentaminen tuntunut houkuttelevalta idealta; muuttokuormaa olisi jo aivan tarpeeksi ilman uusia isoja terraarioitakin. Terraarioiden rakennustöiden aloittaminen on venynyt ja venynyt sopivan talon puutteessa aina siitä asti kun naaraiden kimppaterraario valmistui viime kesänä.

Juuri nyt käärmerintamalla ajankohtaisin juttu onkin Mustanaamion ja Sisun terraarioiden rakentaminen. Hermostuin lopulta tuohon kaikkeen vitkutteluun ja päätin rakentaa pojille isommat asumukset, vaikka en niistä niin isoja nyt saakkaan kuin haluaisin. Ajattelin että jahka se talo joskus löytyy, rakennan sinne myöhemmin isommat asumukset, pääasia että pojat pääsevät jo nyt hieman isompiin terraarioihin.

Alkuviikolla silikoonasin terraarion taustaa ronskilla kädellä ja kätevänä kaverina tein sen tietysti olohuoneessa. Silikoni haisi niin törkeän kamalalta, että oli pakko tuulettaa asuntoa isomman kaavan kautta useampi tunti ja enköhän saanut siinä samalla nappastua itselleni mälsän flunssanpoikasen. Rakentelut ovatkin nyt hetkellisesti jäissä. Yritin tänään jatkaa puuhastelua, mutta oli myönnettävä tappio hikipisaroiden virratessa pitkin niskaa ja rä’än jyskyttäessä poskionteloissa. Eli katsellaampa aihetta jälleen kun pöpö on päihitetty. Ehkä ensi kerralla muistan että silikoni ihan oikeasti haisee ja sitä on parempi käyttää ulkona 😀

Nyt on jotenkin sellanen fiilis että olisi kamalan kiva näpytellä teille tekstiä koko talven edestä, mutta aiheet tuntuu uupuvan. Tai onhan niitä keskeneräisiä julkaistavia tekstejä tuolla vaikka millä mitalla, mutta ne ei tietenkään tunnu ollenkaan kutsuvilta 😛 Jospa saan tämän kohmeisen ajatusvirtani heräämään ja tekstiä alkaa taas kohta pulputa tasaiseen tahtiin!