Syksyn lehtiä käärmeille

Hoksasin tänään että meillähän on pihassa ruska parhaimmillaan, eli täydellinen hetki kerätä lehtiä käärmeiden terraarioon. Aiempina vuosina on täytynyt aina arpoa mistähän tälläkertaa kehtaisi mennä keräilemään, ne upeimmat lehdet kun on ollut melkein poikkeuksetta aina jonkun pihassa. Onneksi puistoissa on myös paljon vaahteroita, joten ne ovat yleensä toimineet pelastajina. Nyt tuntuu aivan luksukselta, kun lehdet sai kerätä omista puista!

WhatsApp Image 2019-10-06 at 20.12.49

 

Keräsin lehdet varoiksi suoraan puusta, koska meillä on myös nuo kaksi nelijalkaista kakkatruuttaa, joiden tuotoksiin maassa olevat lehdet olisi saattanut sotkeentua. Puussa olevat lehdet on myös usein nätimpiä, kuin maassa hetken maanneet. Maastakin on silti ihan ok kerätä, kunhan varmistaa maan ja lehtien olevan kutakuinkin puhtaita (esim. mustatäpläisiä vaahteranlehtiä en keräisi). Isojen teiden läheisyydestä lehtiä ei kannata saasteiden vuoksi kerätä ja vioittuneet lehdet kannattaa jättää niille sijoilleen, mutta muuten on aikalailla vapaat kädet.

Nyt kun keräsin lehdet puusta, heitin ne suoraan terraarioihin, mutta maasta kerätyt olen aiemmin huuhdellut kuumalla vedellä ja kuivattanut päivän pari viileän saunan lauteilla. Nyt kun en puhdistanut lehtiä mitenkään, napsin terraarioon lisäämisen yhteydessä ne muutamat huonot vastaan tulleet pois, joille en halunnut käärmeitä altistaa. Toisessa oli linnunkakkaa ja toisessa joku mikälie koteloitunut ötökkä. Jotkut tykkää keittää lehdet vedessä, tai kuivattaa varmuuden vuoksi lämpimässä saunassa, jotta ylimääräinen elämä kuolisi ennen terraarioon laittamista. Nämä on vähän makuasioita kuinka kukin tykkää tehdä. Jotkut eivät suostu laittamaan itse luonnosta kerättyjä lehtiä terraarioon edes vedessä keittämisen jälkeen, vaan luottavat vain teollisesti korkeissa lämpötiloissa kuumennettuihin lehtiin.

 

Terrojen yleisilme piristyi ihanasti lehtien ansiosta, niin kivan pirtsakka lisämauste syksyn pimeyteen. Kaikki (paitsi mörökölli Sisu) innostui lehdistä ja lähti samantien tutkimaan uusia sisusteita. Kielien vipatus oli suunnaton, kun luikerot paineli menemään lehtiä tuoksutellen! Lehdet on kyllä niin kiva virike käärmeille ja vieläpä helppo ja vaivaton toteuttaa.

Terraarion sisustaminen

Terraarion sisustus, kaikki se mitä jää terraarion seinien sisäpuolelle, on merkittävä osa käärmeen hyvinvointia ja siksi sen tulisikin olla asia johon jokainen käärmeenomistaja kiinnittää huomiota ja panostaa kunnolla. Haluan uskoa, että valtaosa lemmikinomistajista ajattelee eläimensä parasta ja pyrkii takaamaan sille parhaat mahdolliset olot, mutta joskus eläimen elinolosuhteissa on puutteita omistajan tietämättömyyden vuoksi tai siksi että asiat ollaan aina totuttu tekemään tietyllä tavalla. Puutteita saattaa olla omistajan parhaasta tahdosta huolimatta ja tämän vuoksi hyväksi terraarionsisustajaksi itsensä kokevankin kannattaa kyseenalaistaa omia tapojaan ja miettiä voisiko terraarion sisältö olla kuitenkin vielä nykyistäkin parempi käärmeen tarpeita ajatellen. Haluaisin herätellä kanssaharrastajiani tämän aiheen tiimoilta ja kannustaa pohtimaan omia terraarionsisustamistapojaan; voiko terraario olla koskaan niin hyvin sisustettu, että mitään parannettavaa ei enää ole?

Menneiden kahdeksan harrastusvuoteni aikana suurin osa omistamistani käärmeistä ovat olleet aktiivisia ja liikkuvaisia; akrobaattisia eläimiä, jotka ovat käyttäneet saamansa tilan tehokkaasti hyödykseen. Harrastuksen alkuajoista asti olen sisustanut terraariot niin hyvin kuin osaan ja yrittänyt tarjota mahdollisimman paljon kiipeiltävää. Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin alkaa kyseenalaistamaan sisustustyyliäni toden teolla, onko se ollut sittenkään tarpeeksi, vaikka olin niin luullut?
DSCN5083_zps46b90363

 

Laitampa muutamia esimerkkikuvia:

Tässä yksi terraariotornin terraarioista syksyllä 2013, asukkaana kaksi viljakäärmenaarasta. Kaikki tornin terraariot olivat samalla tavalla sisustettu, eli aivan järkyttävän minimalistisesti. Ihan itsekin hämmästyin näin jälkeenpäin kuvan nähtyäni, että tosiaanko olen tuollaiseen käärmeeni hetkellisesti asuttanut. Syynä köyhään sisustukseen oli se, että halusin innoissani siirtää käärmeet uusiin tiloihin heti terraariotornin valmistuttua, ajatuksena sisustaa terraariot myöhemmin paremmin. Tämä sama hätähousuilu on toistunut myöhemminkin muutamaan otteeseen, eikä se ole koskaan ollut hyvä idea. Terraario kannattaisi laittaa heti kerralla kuntoon, eikä jättää keskeneräiseksi. Tällainen terraarion sisustus ei saisi missään nimessä olla, ahdistavan virikkeetön näky. Onneksi tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin tilapäinen ratkaisu.
DSCN4655_zps10516c6d

Tämä sisustus on keväältä 2011, asukkaana taiwaninviehkokäärme. Kasveja ja oksia tässä on jo enemmän kuin edellisessä kuvassa, mutta silti aivan liian simppeli. Oksissa on kyllä muutamia haaroja, mutta ne eivät täytä koko terraariota ja ovat ikävän yhdensuuntaisia. Terraariossa asuva käärme oli toki pitkä ja siksi ylettyi hyvin kiipeilemään harvassa oksistossa, mutta terraarion katto-osa jäi silti hyödyntämättä. Kattoverkossa kun ei raajaton eläin kykene kiipeilemään. Terraario on myös aivan liian avoin, seinillä ei pysty kiipeilemään ja kasveja on liian vähän piilottelua varten.
DSCN2844_zps0ttkwhwd

Sama terraario kuin ylhäällä, joulukuussa 2012, mutta tälläkertaa asuntona amazonin puuboalla. Oksat on nyt kiinnitetty seinille, sillä asukas oli puussa elävää lajia. Sisustus on jo paljon parempi kuin edellisessä, muttei kelpaisi nykyisin enää tämäkään. Piiloja on kasvien seassa mukavasti ja taustallakin on jonkin verran kasviverkkoa ja kaarnaa jossa voi kiipeillä, mutta silti (etenkin puussa elävälle lajille) liian yksinkertainen sisustus. Jos ajatellaan että käärme ei juurikaan käytä terraarion alaosaa (eli aluetta joka jää oksien alapuolelle), on sen elinalue aika surkealla tolalla. Oksia ja kasveja pitäisi olla kipeästi paljon enemmän, sekä terraarion seinillä ja katossa täytyisi pystyä kiipeilemään.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä nykyinen terraariotorni parin vuoden takaisessa sisustuksessaan, asukkaina mustarottakäärmeet ja viljakäärme. Terraarioissa on kaikissa kalliotaustat, oksistoa ja kasveja on jossain määrin hyvin, mutta parannettavaa löytyy edelleenkin paljon. Tilankäyttöä ei ole maksimoitu; seinät ja katto kaipaisi kipeästi kiipeiltävää pintaa ja kasveja saisi olla enemmän. Myös oksia pitäisi olla enemmän ja niiden tulisi täyttää tehokkaammin terraarioiden tyhjä ilmatila.
IMG_2348_zps9umwuj0i 


 

Liian usein näkeekin terraarioita, jotka on sisustettu hyvin minimalistisesti. Terraarioita, joissa on vain ne aivan välttämättömimmät: pari piiloa, pari kasvia, vesikippo ja pari suoraa keppiä ristikkän kiipeilyä varten.

Vastaan tulee tasaisin väliajoin myös korkeita terraarioita, jotka on sisustettu hädintuskin puoleen väliin asti; kuvitellaan että käärmeellä on hyvät oltavat isossa terraariossa, mutta ei ajatella sitä että oksiston yläpuolelle tyhjäksi jätetty alue on täysin turhaa, käärme ei pääse hyödyntämään sitä ollenkaan.

Joskus kuulee, ettei haluta hankkia korkeaa terraariota, jottei käärme vain pääsisi putoamaan korkealta ja satuttaisi itseään, vaikka riskien minimoimiseksi terraario voitaisi vain sisustaa hyvin tiheästi oksilla ja kasvustolla.

Taasen kalliotaustoina näkee paljon liian sileämuotoisia tehdasvalmisteisia taustoja, jotka ovat käärmeiden tarpeisiin huonoja, jopa lähes turhia. Liskoilla ja muilla jalallisilla ne saattavatkin toimia, mutta käärme ei niistä juuri kiipeilysijaa saa. Ainoa hyöty lienee se, että terran seinä näyttää kivalta omistajan silmään.

On myös terraarioita, jotka vaikuttavat olevan suunniteltu etupäässä miellyttämään omistajaa visuaalisesti, miettimättä sitä miten käärme pystyy tiloja käyttämään. Kaunis terraario ei siis automaattisesti ole synonyymi käärmeen kannalta hyvin sisustetulle terraariolle.

Yleensä tuleekin pohdittua osaakohan terraarion sisustaja kyseenalaistaa luomustaan ja ajatella onko tämä parasta mitä voin eläimelleni tarjota?


 

Minkälaisia elementtejä hyvään sisustukseen sitten voisi kuulua?

  • Kalliotausta: moniulotteinen tausta, jossa on paljon kielekkeitä ja railoja joissa käärme voi köllötellä ja kiipeillä. Kalliotausta moninkertaistaa liikkumatilan, liikkuminen ei rajoitu vain oksiin ja kasveihin, vaan seinä(t)kin saadaan hyötykäyttöön. Hyvän kalliotaustan saa helpoiten tekemällä itse (en muista nähneeni yhtäkään oikeasti pätevää tehdasvalmisteista taustaa), ohjeet rakenteluun löydät esimerkiksi täältä. Kalliotausta voidaan korvata myös kasvimatolla. Kasvimatto ei ole ihan niin tehokas kiipeilyvirike kuin kalliotausta, mutta ihan oiva kapistus sekin. Kasvimattoja löytää edullisesti esimerkiksi Ebaysta hakusanalla ”artificial plant rug” tai ”artificial plant vertical garden”.
  • Kiipeilyoksat: mahdollisimman monihaaraiset, känkkyräiset ja laajalle levittäytyvät oksat, joita on niin paljon että terraarion koko tilavuus saadaan  käärmeen käyttöön. Pelkät suorat oksattomat kepit eivät tarjoa käärmeelle optimaalista kiipeilyvirikettä. Suhteuta oksien koko käärmeen painon mukaan; poikasille kevyitä risuja ja isommille yksilöille paksuja oksia tai puunrunkoja, jotka kestävät käärmeen painon katkeamatta. Hieman käärmeen alla joustavia oksiakin kannattaa olla, ne tuovat lisähaastetta kiipeilyyn ja kehittävät lihaskuntoa. Terraarioon käy kaikki lehtipuut, sekä kuiva tai kelottunut mänty (varmista ettei oksa eritä enää pihkaa, se on vaarallista käärmeelle). Parhaiten haaroittuneita ovat useimmiten pajun- ja omenapuunoksat, joita löytyy kun jaksaa hetken etsiskellä. Oksat on helppo kiilata vaneriterraarion seinien väliin, kun kerätessä ottaa vähän pidempiä oksia joille oikeasti on tarve. Terraarioon asettaessa oksat voi napsia sopivaan mittaan ja tarkalla sovittelutyöllä ne saa toisiinsa pönkäten tukevasti paikoilleen. Lasiterraariossa oksien kiilaaminen ei kuitenkaan kannata lasin rikkoutumisriskin vuoksi. Lasiterraarioihin voi tehdä U:n muotoiset pidikkeet Finnfoamista, jotka kiinnitetään silikonilla seiniin. Oksat nostetaan kiinnityspalikoiden uriin ja ne on helppo ottaa pois myös siivousta varten (näitä palikoita näkyy aiemmassa lasiterraariokuvassa amazonin puuboalla). Vaneriterroihin voi ruuvata kattoon pieniä silmukkaruuveja ja lasiterraariossa voi hyödyntää ilmanvaihtoritilöitä, joihin oksat saa kiinnitettyä helposti.
  • Kasvit: ne voivat olla joko aitoja tai tekokasveja. Itse suosin käärmeillä tekokasveja, sillä ne ovat vaivattomia ja aidot eivät aina välttämättä kestä käärmeen rymistelyä. Tekokasveja on monenlaisia, köynnösmäisiä, puskamaisia, jalallisia yms. Käytit sitten minkälaisia kasveja tahansa, niitä pitäisi olla runsaasti, jotta terraariosta saadaan suojaisa ja piilopaikkoja on paljon. Kasvit kannattaa kiinnittää tukevasti oksiin käärmeelle turvallisella narulla (esim hamppu- tai juuttinaru), näin kasvit tuovat lisätukea kiipeilyyn oksien ohella.
  • Piilot: runsaalla kasvimäärälläkin saa piilopaikkoja aikaiseksi, mutta terraariosta täytyy silti löytyä muutama piiloluola. Kasvit läpäisevät aina jonkin verran valoa, joten piiloluolalla saadaan tarjottua käärmeelle mahdollisuus piilotella pimeämmässä. Yksi piilo tulisi asettaa lämmönlähteen päälle/alle (riippuen onko  lämpomatto/-kaapeli vai -lamppu) ja toinen terraarion viileään päähän. Näiden terraarion pohjalle sijoitettavien piilojen lisäksi kattoon voi kiinnittää erilaisia roikkuvia koreja ja pesiä, joissa jotkut käärmeet tykkäävät köllötellä.
  • Muut sisusteet: Terraarion katto kannattaa käyttää hyödyksi kiinnittämällä sinne kasviverkkoa tai vaikkapa liaaniverkosto. Kiipeilevän lajin omistajalle on tuttua nähdä liukuovikiskoissa tai kattorakenteissa sinnikkäästi kiipeilevä käärme, joka kerta toisensa jälkeen mätkähtää aina lopulta maahan. Luomalla katonrajaan turvallinen kiipeilyverkosto, saadaan tiristettyä terraarion tilavuudesta viimeisinkin kolkka käärmeen hyödyksi ja vaarallinen kiskoissa tai kattorakenteissa kiipeily loppuu. Erilaiset materiaalit ja pinnat sisustuksessa luovat myös käärmeelle virikkeitä, terraarioon voi ympätä kaikenlaista erilaista tuntua; pehmeää, kovaa, sileää, karheaa, heiluvaa, rahisevaa, jne. Terraarion sisusteita kannattaa välillä vaihdella tai järjestellä uudelleen, sekä tuoda uusia tuntemattomia sisusteita terraarioon käärmeen ihmeteltäväksi. Muita mainittavia (ja pakollisia) asioita terraarion sisustuksessa ovat vesiastia ja pohjamateriaali. Vesiastian täytyy olla niin suuri, että käärme mahtuu sinne halutessaan kokonaan; vaikka käärme ei usein vesiastiassa köllöttelisikään, siihen pitää aina olla mahdollisuus. Pohjamateriaalin pitää olla pölytöntä ja turvallista, sekä käärmeen tulee kyetä kaivautumaan siihen.

Miksi terraarion sisustaminen ja siihen perehtyminen on niin tärkeää?

Yksinkertaisesti siksi, että terraario on käärmeen koti ja se viettää siellä koko pitkän elämänsä. Käärme ei pääse ulkoilemaan niin kuin monet muut lemmikit ja sen vuoksi terraarion tulee olla mahdollisimman suuri ja sisustuksen runsas ja monipuolinen. Tarkoitus ei ole pitää eläintä ”vankilassa” tai vain säilöä sitä johonkin, vaan pyrkimyksenä tulisi olla virikkeellisen ja turvallisen ympäristön luominen, jossa eläimen on hyvä elää. Kärjistettynä esimerkkinä voisikin kysyä, haluaisitko itse elää koko elämäsi samassa asunnossa, joka tyydyttäisi kyllä yksinkertaisimmat perustarpeesi, muttei tarjoaisi yhtään mitään enempää? Veikkaan vastauksen olevan kieltävä. Miksi siis tyytyä eläimenkään kohdalla vain riittävään, kun voi tarjota parasta.


 

Tähän loppuun olisi kovin luontevaa liittää kuvat omista täydellisistä terraarioistani, mutta en kuitenkaan tee niin. Miksen? Siksi, että omat terraarioni eivät suinkaan ole täydellisiä. Ne upeat täydelliset terraariot siintävät tällä hetkellä vain mielessäni ja ovat malli siihen mitä kohti tavoittelen. Oikeastaan lopullinen syy tämän tekstin kirjoittamiseen löytyikin oivaltaessani kuinka voisin vielä parantaa omien käärmeideni oloja. Totaalista täydellisyyttä voi tuskin saavuttaa koskaan, mutta tärkeintä on halu oppia koko ajan uutta ja kyky kyseenalaistaa omia taitojaan ja näkemyksiään. Välillä saattaa tuntua että täydellisyys olisi jo tavoitettu, mutta myöhemmin asiaa tarkastellessa huomaa omien näkemysten kehittyneen ja eläimen asuintiloissa onkin taas jotain jota voisi vielä hieman parantaa. Kaikkia puutteita ei varmasti kukaan osaa nähdä kerralla, mutta pointti onkin se, että pysyy jatkuvasti avoimena muutoksille.

Tämän artikkelin tarkoitus on kannustaa jokaista luomaan eläimelleen mahdollisimman mielekäs elinympäristö ja tuoda esille tapoja joilla terraarioiden sisustusta voisi parantaa eläimen edun vuoksi. Itse en aiemmin osannut kyseenalaistaa tapojani tarpeeksi ja jälkikäteen ajateltuna olisin toivonut jonkun ohjanneen minua parempaan suuntaan. Haaveeni onkin, että tietous terraarion sisustamisen tärkeydestä lisääntyisi ja uudeksi trendiksi herppiharrastajien keskuudessa muodostuisi villitys siitä kenellä on virikkeellisin tai vaikkapa isoin terraario.

(Edellisen postaukseni innoittamana julkaisin tämän 8/2016 kirjoittamani ja edellisessä blogissa julkaisemani tekstin uudelleen, korjailtuna versiona)

Käärmeenpesä risuista

Terraarion yläosiin saattaa olla vaikea keksiä sopivia lekottelupaikkoja käärmeelle, etenkin jos haluaisi niiden olevan mahdollisimman luonnollisen näköisiä. Erilaiset korit ja pussukat ovat tietysti vaihtoehto, mutta epäluonnollisen ilmeensä vuoksi ne eivät miellytä kaikkia. Päätin ratkaista ongelman ja vastaus löytyi koivurisukosta.

Tällä kertaa käytin lumen alta kerättyjä, tuulen alas riepomia pitkiä koivunrisuja,  parhaimmillaan risut ovat kuitenkin keväällä ennen lehtien puhkeamista. Keväällä oksat ovat hyvin taipuisia & sitkeitä ja vaivattomia muotoilla. Talvella kerätyt oksat taas saattavat katkeilla helpommin ja ne vaativat sulatuksen kuumalla vedellä, jotta niitä voisi työstää (todennäköisesti myös liottaminen vedessä tekee oksista taipuvaisempia). Sulatuksesta huolimatta osa oksista saattaa olla liian helposti katkeavia, joten yritä valita mahdollisimman nuoria ja ohuita risuja. Jos olet koivuallergikko, oksien keruu kannattaa suorittaa hyvissä ajoin ennen siitepölykauden alkua.

Kuvan kassillisesta valmistui kaksi isoa ja kolme pientä koria.
DSC_0310m

Pesän tekeminen aloitetaan suuaukosta. Se tehdään yhdestä mahdollisimman pitkästä ja taipuisasta oksasta. Oksa taivutetaan ympyrän muotoon ja oksan latva kieputetaan renkaan ympäri kuvassa näkyvän sinisen nauhan lailla. Mitä pidemmälle oksa kieputtuu itsensä ympäri, sitä pitävämpi renkaasta tulee. Tämän renkaan koko määrittää pesän suuaukon koon.

Pesän tukiranka taas tehdään kahdesta taipuisasta oksasta ja ne sidotaan toisiinsa hyvin ohuella ja erityisen taipuisalla pikkuoksalla. Oksat asetetaan ristikkäin ja pikkuoksaa lähdetään kiertämään sinisen nauhan lailla parin ensimmäisen kierroksen ajan säännöllisesti yli ja ali oksien. Sitten sidosta voi alkaa kieputtelemaan sikin sokin, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman tiukka napa pesälle. Päättele sidos vetämällä oksan pää aikaan saadun navan läpi muutamasta kohtaa.

Seuraavat vaiheet ovatkin hieman hankalammin kuvattavissa ja selitettävissä. Rengas ja tukiranka yhdistetään niin, että tukirangan neljästä varresta jokainen kieputetaan vuorollaan renkaan ympäri. Mitä pidemmät ja taipuisammat tukirangan varret ovat, sitä helpommin ne saa kiinnitettyä renkaaseen. Kaikkien varsien ollessa pitkiä, ne saa kieputettua limittäin toistensa kanssa ja näin jokainen kieputettu varsi estää edellistä aukeamasta, viimeisen varren kärki päätellään renkaan oksien väliin. Esimerkkikuvissa vain yksi neljästä varresta on riittävän pitkä ja se aiheuttaa hieman lisätyötä, avuksi tarvitaan muutama taipuisa oksa, jotka kieputetaan liian lyhyiden varsien päälle. Ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka ensimmäinen lyhyt varsi on taivutettu myötäilemään rengasta. Toisessa kuvassa sen päälle on lähdetty kieputtamaan sinisen nauhan lailla lisäoksaa, joka on pujoteltu renkaan oksien väliin tiukasti molemmista päistä.

Kun jokainen varsi on kieputettu ja viimeinen päätelty, lopputuloksen pitäisi näyttää kutakuinkin tältä:

Pesän kehikon ollessa valmis, tökitään tukirangan varsien väleihin uusia varsia, toisesta päästä napaan kiinni ja toisesta päästä renkaaseen kieputettuna. Sitten aletaan pujottelemaan oksia sikinsokin poikittain ja viistoon. Aluksi pujottelu on hieman haastavaa kehikon heppoisen olemuksen vuoksi, mutta työ helpottuu kun oksia alkaa olla enemmän ja rakenne tukevoituu. Ideana on pujotella oksia tavallaan koripunontana, varsien yli ja ali sikinsokin. Kun viereen laittaa toisen oksan ali ja yli (huom. järjestys), viereiset oksat tukevat toisiaan ja lopulta jokainen oksa kiristää muita oksia, tehden pesästä kestävän. Oksien paksut päät kannattaa jättää pujottelussa aina pesän sisälle, ei ulkopuolelle, näin pesän pyöreä rakenne kiristää kaartuvan oksan paikalleen. Oksien paksuja päitä voi myös ujutella renkaan sisään ja ohuet päät taas ovat erinomaisia kiristäjia kaikkialla kun niitä pujottelee ja kieputtaa tarpeeksi tiukkaan ja päättelee oksien väleihin.

Pesä alkaa pikkuhiljaa muotoutua, tässä vaiheessa rakenne alkaa olemaan jo sellainen, että oksien pujottelu on helppoa.

Oksia voi lisätä halutessaan vaikka niin paljon, että pesästä tulee täysin tiivis ja valoa läpäisemätön piilo. Itse olen tykännyt tehdä niistä kuitenkin sen verran harvoja, että käärmeet pääsevät luikertelemaan risujen väliin jäävistä raoista, näin pesä tarjoaa köllöttelypaikan lisäksi apua kiipeilyyn. Näitä on todella helppo tehdä ja kunhan vain tekniikan sisäistää kunnolla, ei yhden pesän valmistamiseen lopulta mene edes kovin paljoa aikaa. Valmis pesä on hapsottavine risuineen kuin tuulenpesä tai hylätty linnunpesä terraarion oksistossa ja mukautuu hyvin muuhun luonnolliseen sisustukseen 🙂