Terraarion sisustus, kaikki se mitä jää terraarion seinien sisäpuolelle, on merkittävä osa käärmeen hyvinvointia ja siksi sen tulisikin olla asia johon jokainen käärmeenomistaja kiinnittää huomiota ja panostaa kunnolla. Haluan uskoa, että valtaosa lemmikinomistajista ajattelee eläimensä parasta ja pyrkii takaamaan sille parhaat mahdolliset olot, mutta joskus eläimen elinolosuhteissa on puutteita omistajan tietämättömyyden vuoksi tai siksi että asiat ollaan aina totuttu tekemään tietyllä tavalla. Puutteita saattaa olla omistajan parhaasta tahdosta huolimatta ja tämän vuoksi hyväksi terraarionsisustajaksi itsensä kokevankin kannattaa kyseenalaistaa omia tapojaan ja miettiä voisiko terraarion sisältö olla kuitenkin vielä nykyistäkin parempi käärmeen tarpeita ajatellen. Haluaisin herätellä kanssaharrastajiani tämän aiheen tiimoilta ja kannustaa pohtimaan omia terraarionsisustamistapojaan; voiko terraario olla koskaan niin hyvin sisustettu, että mitään parannettavaa ei enää ole?
Menneiden kahdeksan harrastusvuoteni aikana suurin osa omistamistani käärmeistä ovat olleet aktiivisia ja liikkuvaisia; akrobaattisia eläimiä, jotka ovat käyttäneet saamansa tilan tehokkaasti hyödykseen. Harrastuksen alkuajoista asti olen sisustanut terraariot niin hyvin kuin osaan ja yrittänyt tarjota mahdollisimman paljon kiipeiltävää. Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin alkaa kyseenalaistamaan sisustustyyliäni toden teolla, onko se ollut sittenkään tarpeeksi, vaikka olin niin luullut?
Laitampa muutamia esimerkkikuvia:
Tässä yksi terraariotornin terraarioista syksyllä 2013, asukkaana kaksi viljakäärmenaarasta. Kaikki tornin terraariot olivat samalla tavalla sisustettu, eli aivan järkyttävän minimalistisesti. Ihan itsekin hämmästyin näin jälkeenpäin kuvan nähtyäni, että tosiaanko olen tuollaiseen käärmeeni hetkellisesti asuttanut. Syynä köyhään sisustukseen oli se, että halusin innoissani siirtää käärmeet uusiin tiloihin heti terraariotornin valmistuttua, ajatuksena sisustaa terraariot myöhemmin paremmin. Tämä sama hätähousuilu on toistunut myöhemminkin muutamaan otteeseen, eikä se ole koskaan ollut hyvä idea. Terraario kannattaisi laittaa heti kerralla kuntoon, eikä jättää keskeneräiseksi. Tällainen terraarion sisustus ei saisi missään nimessä olla, ahdistavan virikkeetön näky. Onneksi tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin tilapäinen ratkaisu.
Tämä sisustus on keväältä 2011, asukkaana taiwaninviehkokäärme. Kasveja ja oksia tässä on jo enemmän kuin edellisessä kuvassa, mutta silti aivan liian simppeli. Oksissa on kyllä muutamia haaroja, mutta ne eivät täytä koko terraariota ja ovat ikävän yhdensuuntaisia. Terraariossa asuva käärme oli toki pitkä ja siksi ylettyi hyvin kiipeilemään harvassa oksistossa, mutta terraarion katto-osa jäi silti hyödyntämättä. Kattoverkossa kun ei raajaton eläin kykene kiipeilemään. Terraario on myös aivan liian avoin, seinillä ei pysty kiipeilemään ja kasveja on liian vähän piilottelua varten.
Sama terraario kuin ylhäällä, joulukuussa 2012, mutta tälläkertaa asuntona amazonin puuboalla. Oksat on nyt kiinnitetty seinille, sillä asukas oli puussa elävää lajia. Sisustus on jo paljon parempi kuin edellisessä, muttei kelpaisi nykyisin enää tämäkään. Piiloja on kasvien seassa mukavasti ja taustallakin on jonkin verran kasviverkkoa ja kaarnaa jossa voi kiipeillä, mutta silti (etenkin puussa elävälle lajille) liian yksinkertainen sisustus. Jos ajatellaan että käärme ei juurikaan käytä terraarion alaosaa (eli aluetta joka jää oksien alapuolelle), on sen elinalue aika surkealla tolalla. Oksia ja kasveja pitäisi olla kipeästi paljon enemmän, sekä terraarion seinillä ja katossa täytyisi pystyä kiipeilemään.
Tässä nykyinen terraariotorni parin vuoden takaisessa sisustuksessaan, asukkaina mustarottakäärmeet ja viljakäärme. Terraarioissa on kaikissa kalliotaustat, oksistoa ja kasveja on jossain määrin hyvin, mutta parannettavaa löytyy edelleenkin paljon. Tilankäyttöä ei ole maksimoitu; seinät ja katto kaipaisi kipeästi kiipeiltävää pintaa ja kasveja saisi olla enemmän. Myös oksia pitäisi olla enemmän ja niiden tulisi täyttää tehokkaammin terraarioiden tyhjä ilmatila.
Liian usein näkeekin terraarioita, jotka on sisustettu hyvin minimalistisesti. Terraarioita, joissa on vain ne aivan välttämättömimmät: pari piiloa, pari kasvia, vesikippo ja pari suoraa keppiä ristikkän kiipeilyä varten.
Vastaan tulee tasaisin väliajoin myös korkeita terraarioita, jotka on sisustettu hädintuskin puoleen väliin asti; kuvitellaan että käärmeellä on hyvät oltavat isossa terraariossa, mutta ei ajatella sitä että oksiston yläpuolelle tyhjäksi jätetty alue on täysin turhaa, käärme ei pääse hyödyntämään sitä ollenkaan.
Joskus kuulee, ettei haluta hankkia korkeaa terraariota, jottei käärme vain pääsisi putoamaan korkealta ja satuttaisi itseään, vaikka riskien minimoimiseksi terraario voitaisi vain sisustaa hyvin tiheästi oksilla ja kasvustolla.
Taasen kalliotaustoina näkee paljon liian sileämuotoisia tehdasvalmisteisia taustoja, jotka ovat käärmeiden tarpeisiin huonoja, jopa lähes turhia. Liskoilla ja muilla jalallisilla ne saattavatkin toimia, mutta käärme ei niistä juuri kiipeilysijaa saa. Ainoa hyöty lienee se, että terran seinä näyttää kivalta omistajan silmään.
On myös terraarioita, jotka vaikuttavat olevan suunniteltu etupäässä miellyttämään omistajaa visuaalisesti, miettimättä sitä miten käärme pystyy tiloja käyttämään. Kaunis terraario ei siis automaattisesti ole synonyymi käärmeen kannalta hyvin sisustetulle terraariolle.
Yleensä tuleekin pohdittua osaakohan terraarion sisustaja kyseenalaistaa luomustaan ja ajatella onko tämä parasta mitä voin eläimelleni tarjota?
Minkälaisia elementtejä hyvään sisustukseen sitten voisi kuulua?
- Kalliotausta: moniulotteinen tausta, jossa on paljon kielekkeitä ja railoja joissa käärme voi köllötellä ja kiipeillä. Kalliotausta moninkertaistaa liikkumatilan, liikkuminen ei rajoitu vain oksiin ja kasveihin, vaan seinä(t)kin saadaan hyötykäyttöön. Hyvän kalliotaustan saa helpoiten tekemällä itse (en muista nähneeni yhtäkään oikeasti pätevää tehdasvalmisteista taustaa), ohjeet rakenteluun löydät esimerkiksi täältä. Kalliotausta voidaan korvata myös kasvimatolla. Kasvimatto ei ole ihan niin tehokas kiipeilyvirike kuin kalliotausta, mutta ihan oiva kapistus sekin. Kasvimattoja löytää edullisesti esimerkiksi Ebaysta hakusanalla ”artificial plant rug” tai ”artificial plant vertical garden”.
- Kiipeilyoksat: mahdollisimman monihaaraiset, känkkyräiset ja laajalle levittäytyvät oksat, joita on niin paljon että terraarion koko tilavuus saadaan käärmeen käyttöön. Pelkät suorat oksattomat kepit eivät tarjoa käärmeelle optimaalista kiipeilyvirikettä. Suhteuta oksien koko käärmeen painon mukaan; poikasille kevyitä risuja ja isommille yksilöille paksuja oksia tai puunrunkoja, jotka kestävät käärmeen painon katkeamatta. Hieman käärmeen alla joustavia oksiakin kannattaa olla, ne tuovat lisähaastetta kiipeilyyn ja kehittävät lihaskuntoa. Terraarioon käy kaikki lehtipuut, sekä kuiva tai kelottunut mänty (varmista ettei oksa eritä enää pihkaa, se on vaarallista käärmeelle). Parhaiten haaroittuneita ovat useimmiten pajun- ja omenapuunoksat, joita löytyy kun jaksaa hetken etsiskellä. Oksat on helppo kiilata vaneriterraarion seinien väliin, kun kerätessä ottaa vähän pidempiä oksia joille oikeasti on tarve. Terraarioon asettaessa oksat voi napsia sopivaan mittaan ja tarkalla sovittelutyöllä ne saa toisiinsa pönkäten tukevasti paikoilleen. Lasiterraariossa oksien kiilaaminen ei kuitenkaan kannata lasin rikkoutumisriskin vuoksi. Lasiterraarioihin voi tehdä U:n muotoiset pidikkeet Finnfoamista, jotka kiinnitetään silikonilla seiniin. Oksat nostetaan kiinnityspalikoiden uriin ja ne on helppo ottaa pois myös siivousta varten (näitä palikoita näkyy aiemmassa lasiterraariokuvassa amazonin puuboalla). Vaneriterroihin voi ruuvata kattoon pieniä silmukkaruuveja ja lasiterraariossa voi hyödyntää ilmanvaihtoritilöitä, joihin oksat saa kiinnitettyä helposti.
- Kasvit: ne voivat olla joko aitoja tai tekokasveja. Itse suosin käärmeillä tekokasveja, sillä ne ovat vaivattomia ja aidot eivät aina välttämättä kestä käärmeen rymistelyä. Tekokasveja on monenlaisia, köynnösmäisiä, puskamaisia, jalallisia yms. Käytit sitten minkälaisia kasveja tahansa, niitä pitäisi olla runsaasti, jotta terraariosta saadaan suojaisa ja piilopaikkoja on paljon. Kasvit kannattaa kiinnittää tukevasti oksiin käärmeelle turvallisella narulla (esim hamppu- tai juuttinaru), näin kasvit tuovat lisätukea kiipeilyyn oksien ohella.
- Piilot: runsaalla kasvimäärälläkin saa piilopaikkoja aikaiseksi, mutta terraariosta täytyy silti löytyä muutama piiloluola. Kasvit läpäisevät aina jonkin verran valoa, joten piiloluolalla saadaan tarjottua käärmeelle mahdollisuus piilotella pimeämmässä. Yksi piilo tulisi asettaa lämmönlähteen päälle/alle (riippuen onko lämpomatto/-kaapeli vai -lamppu) ja toinen terraarion viileään päähän. Näiden terraarion pohjalle sijoitettavien piilojen lisäksi kattoon voi kiinnittää erilaisia roikkuvia koreja ja pesiä, joissa jotkut käärmeet tykkäävät köllötellä.
- Muut sisusteet: Terraarion katto kannattaa käyttää hyödyksi kiinnittämällä sinne kasviverkkoa tai vaikkapa liaaniverkosto. Kiipeilevän lajin omistajalle on tuttua nähdä liukuovikiskoissa tai kattorakenteissa sinnikkäästi kiipeilevä käärme, joka kerta toisensa jälkeen mätkähtää aina lopulta maahan. Luomalla katonrajaan turvallinen kiipeilyverkosto, saadaan tiristettyä terraarion tilavuudesta viimeisinkin kolkka käärmeen hyödyksi ja vaarallinen kiskoissa tai kattorakenteissa kiipeily loppuu. Erilaiset materiaalit ja pinnat sisustuksessa luovat myös käärmeelle virikkeitä, terraarioon voi ympätä kaikenlaista erilaista tuntua; pehmeää, kovaa, sileää, karheaa, heiluvaa, rahisevaa, jne. Terraarion sisusteita kannattaa välillä vaihdella tai järjestellä uudelleen, sekä tuoda uusia tuntemattomia sisusteita terraarioon käärmeen ihmeteltäväksi. Muita mainittavia (ja pakollisia) asioita terraarion sisustuksessa ovat vesiastia ja pohjamateriaali. Vesiastian täytyy olla niin suuri, että käärme mahtuu sinne halutessaan kokonaan; vaikka käärme ei usein vesiastiassa köllöttelisikään, siihen pitää aina olla mahdollisuus. Pohjamateriaalin pitää olla pölytöntä ja turvallista, sekä käärmeen tulee kyetä kaivautumaan siihen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Miksi terraarion sisustaminen ja siihen perehtyminen on niin tärkeää?
Yksinkertaisesti siksi, että terraario on käärmeen koti ja se viettää siellä koko pitkän elämänsä. Käärme ei pääse ulkoilemaan niin kuin monet muut lemmikit ja sen vuoksi terraarion tulee olla mahdollisimman suuri ja sisustuksen runsas ja monipuolinen. Tarkoitus ei ole pitää eläintä ”vankilassa” tai vain säilöä sitä johonkin, vaan pyrkimyksenä tulisi olla virikkeellisen ja turvallisen ympäristön luominen, jossa eläimen on hyvä elää. Kärjistettynä esimerkkinä voisikin kysyä, haluaisitko itse elää koko elämäsi samassa asunnossa, joka tyydyttäisi kyllä yksinkertaisimmat perustarpeesi, muttei tarjoaisi yhtään mitään enempää? Veikkaan vastauksen olevan kieltävä. Miksi siis tyytyä eläimenkään kohdalla vain riittävään, kun voi tarjota parasta.
Tähän loppuun olisi kovin luontevaa liittää kuvat omista täydellisistä terraarioistani, mutta en kuitenkaan tee niin. Miksen? Siksi, että omat terraarioni eivät suinkaan ole täydellisiä. Ne upeat täydelliset terraariot siintävät tällä hetkellä vain mielessäni ja ovat malli siihen mitä kohti tavoittelen. Oikeastaan lopullinen syy tämän tekstin kirjoittamiseen löytyikin oivaltaessani kuinka voisin vielä parantaa omien käärmeideni oloja. Totaalista täydellisyyttä voi tuskin saavuttaa koskaan, mutta tärkeintä on halu oppia koko ajan uutta ja kyky kyseenalaistaa omia taitojaan ja näkemyksiään. Välillä saattaa tuntua että täydellisyys olisi jo tavoitettu, mutta myöhemmin asiaa tarkastellessa huomaa omien näkemysten kehittyneen ja eläimen asuintiloissa onkin taas jotain jota voisi vielä hieman parantaa. Kaikkia puutteita ei varmasti kukaan osaa nähdä kerralla, mutta pointti onkin se, että pysyy jatkuvasti avoimena muutoksille.
Tämän artikkelin tarkoitus on kannustaa jokaista luomaan eläimelleen mahdollisimman mielekäs elinympäristö ja tuoda esille tapoja joilla terraarioiden sisustusta voisi parantaa eläimen edun vuoksi. Itse en aiemmin osannut kyseenalaistaa tapojani tarpeeksi ja jälkikäteen ajateltuna olisin toivonut jonkun ohjanneen minua parempaan suuntaan. Haaveeni onkin, että tietous terraarion sisustamisen tärkeydestä lisääntyisi ja uudeksi trendiksi herppiharrastajien keskuudessa muodostuisi villitys siitä kenellä on virikkeellisin tai vaikkapa isoin terraario.
(Edellisen postaukseni innoittamana julkaisin tämän 8/2016 kirjoittamani ja edellisessä blogissa julkaisemani tekstin uudelleen, korjailtuna versiona)
Tiian eläinkaaos 