Syksyn lehtiä käärmeille

Hoksasin tänään että meillähän on pihassa ruska parhaimmillaan, eli täydellinen hetki kerätä lehtiä käärmeiden terraarioon. Aiempina vuosina on täytynyt aina arpoa mistähän tälläkertaa kehtaisi mennä keräilemään, ne upeimmat lehdet kun on ollut melkein poikkeuksetta aina jonkun pihassa. Onneksi puistoissa on myös paljon vaahteroita, joten ne ovat yleensä toimineet pelastajina. Nyt tuntuu aivan luksukselta, kun lehdet sai kerätä omista puista!

WhatsApp Image 2019-10-06 at 20.12.49

 

Keräsin lehdet varoiksi suoraan puusta, koska meillä on myös nuo kaksi nelijalkaista kakkatruuttaa, joiden tuotoksiin maassa olevat lehdet olisi saattanut sotkeentua. Puussa olevat lehdet on myös usein nätimpiä, kuin maassa hetken maanneet. Maastakin on silti ihan ok kerätä, kunhan varmistaa maan ja lehtien olevan kutakuinkin puhtaita (esim. mustatäpläisiä vaahteranlehtiä en keräisi). Isojen teiden läheisyydestä lehtiä ei kannata saasteiden vuoksi kerätä ja vioittuneet lehdet kannattaa jättää niille sijoilleen, mutta muuten on aikalailla vapaat kädet.

Nyt kun keräsin lehdet puusta, heitin ne suoraan terraarioihin, mutta maasta kerätyt olen aiemmin huuhdellut kuumalla vedellä ja kuivattanut päivän pari viileän saunan lauteilla. Nyt kun en puhdistanut lehtiä mitenkään, napsin terraarioon lisäämisen yhteydessä ne muutamat huonot vastaan tulleet pois, joille en halunnut käärmeitä altistaa. Toisessa oli linnunkakkaa ja toisessa joku mikälie koteloitunut ötökkä. Jotkut tykkää keittää lehdet vedessä, tai kuivattaa varmuuden vuoksi lämpimässä saunassa, jotta ylimääräinen elämä kuolisi ennen terraarioon laittamista. Nämä on vähän makuasioita kuinka kukin tykkää tehdä. Jotkut eivät suostu laittamaan itse luonnosta kerättyjä lehtiä terraarioon edes vedessä keittämisen jälkeen, vaan luottavat vain teollisesti korkeissa lämpötiloissa kuumennettuihin lehtiin.

 

Terrojen yleisilme piristyi ihanasti lehtien ansiosta, niin kivan pirtsakka lisämauste syksyn pimeyteen. Kaikki (paitsi mörökölli Sisu) innostui lehdistä ja lähti samantien tutkimaan uusia sisusteita. Kielien vipatus oli suunnaton, kun luikerot paineli menemään lehtiä tuoksutellen! Lehdet on kyllä niin kiva virike käärmeille ja vieläpä helppo ja vaivaton toteuttaa.

Käärmekaaos siirretty 14km luoteeseen

Täällä sitä nyt ollaan, uudessa osoitteessa kamalan tyytyväisenä! Muutto sujui hyvin, vaikka ilman vahinkoja ei selvitty ja kyllähän se on myönnettävä että terraarioita kantaessa tuli puhkuttua aika reippaanlaisesti ärräpäitä. Yleisin hokema taisi olla ”onneks tätä ei tarvi tehdä uudestaan ainakaan kymmeneen vuoteen!”. Pitää olla kiitollinen puolisosta, joka jaksoi taas mukisematta kantaa kaiken maailman terraarioroinaa, vaikkei aina ihan ymmärräkkään tätä villitystäni.

Vaikka olin muka suunnitellut hirmu kevyet terraariot, eipä ne mitään höyheniä silti olleet. Kaikessa nerokkuudessani olin unohtanut nostaneeni näitä ”kevyitä” terraarioita viimeksi kun ne olivat täysin tyhjiä. Hiekkapinnotteinen tausta ja sisusteet tuo äkkiä painoa lisää sen verran, että siedettävän painoisesta kopperosta tulee viheliäs siirrettävä. Siihen vielä lisäksi jo valmiiksi muuttoviikosta väsyneet kantajat, niin avot!

Kaikki muut terraariot oli kannettu menestyksekkäästi ehjänä perille, kunnes sitten viimeisen kohdalla sattui melko vihulainen moka. Kyseessä oli Ikean Pax vaatekaapinrunkoon tehty terraariotorni. Se painoi kuin synti ja totta puhuen olin inhonnut sitä epäkäytännöllisyytensä vuoksi jo jonkin aikaa.

Torni saatiin autoon nokkakärryn avulla vaikeuksista ja epäuskosta huolimatta, mutta purkaminen ei sujunutkaan ihan niin kuin siinä kuuluisassa Strömsössä. Päätettiin viedä torni autotalliin, josta se sitten myöhemmin siirrettäisi sisälle kaiken muun kalustetetriksen ollessa valmis. Alku meni hyvin, mutta sitten kävi jotain ja koko roska kippasi vahingossa nokkakärryjen kyydistä, sillä seurauksella että lastulevyinen jalka napsahti poikki ja samassa rytäkässä koko alaetureuna repesi auki korjauskelvottomaksi. Se oli sitten siinä.

 

Ei edes oikeastaan ottanut päähän, sitä oli jo niin poikki, että asia oli aivan yksi hailea. Ihan sama, laitetaan vaan autotallin ovi kiinni ja jätetään mokoma raato sinne unohtumaan.

Itse olin jo luovuttanut, mutta apuna ollut äitini keksi nerokkaan idean ja ehdotti entäpä jos leikkaisin ehjäksi jääneen ylimpänä olleen isoimman terraarion tornista irti. Loistava idea! Muutaman päivän hauduttelun jälkeen otin käsisirkkelin kauniisiin kätösiini ja pistin tornin palasiksi. Tadaa!

 

Oli aika mainio fiilis purkaa patoutumiaan sirkkelillä tuohon hökkeliin. Siitäs sai, senkin rumilus! Sirkkelöin seinät poikki sen verran terraarion pohjaa alempaa, että alla olevan terraarion ylälippana toiminut rima jäi tähän ylempään terraarioon kiinni. Viimeistelynä sahasin käsisahalla sivuseinät riman tasalle. Nyt terraarion pohja ei tule aivan pöytään kiinni, vaan se jää riman verran ilmaan. Lopputulos oli yllättävän hyvä ja siisti! Ruuvasin vielä lisätueksi tornin alta irronneet pitkät palikat pohjan alle. Olisipa se hajonnut jo aikasemmin, nyt se on parempi kuin uusi! Ja mikä parasta, siedettävän painoinen!

 

Leikkauspintakin jäi yllättävän siistiksi, etenkin tämä näkyvä puoli on oikein mainio. Pienempien terraarioiden taakse piiloon jäävä sivu taas oli hieman karskimpi (levyssä oli ollut juuri siinä kohtaa tuuletusaukko), mutta kelvollinen sekin. Toiseen nurkkaan tuli pieni ruhje nostaessa terraario paikalleen, mutta ei voi mitään, lastulevy on haurasta.

 

 

Ainoaksi harmiksi tornin hajoamisesta koitui se, että siinä asui neljä käärmettä, jotka oli nyt kodittomia. Punahäntärottakäärme Nuppu, mustarottakäärmesiskokset Kalla ja Lumo, sekä mustarottisjuniori Havu. Nuppu pääsi onneksi takaisin omaan terraarioonsa sahailun jälkeen, mutta muiden kanssa piti tehdä vähän yhteisasutusjärjestelyjä. Onneksi Nuppua lukuunottamatta kaikki käärmeeni ovat samaa lajia, joten sen puolesta yhteisasutukset onnistuu hyvin. Tähän asti olen asuttanut koiraat yksittäin ja naaraita pareittain tai kolmen porukoissa, mutta nyt oli pakko laittaa poikiakin kimppakämppiin.

Toivon kovasti että aikuisten koiraiden, Sisun ja Mustanaamion yhteisasutus loppuu viimeistään ennen kevättä, jolloin mitä todennäköisimmin täytyisi toinen asuttaa väliaikaisesti Ikean Samla laatikkoon hormonihuuruista kämppistään pakoon.


 

Tornin aiheuttama asumisjärjestelysotku sai vielä hieman epätoivottua lisäjännitystä, kun onnistuin hajottamaan yhden lasin tyttökolmikon terraariosta. Onneksi se kävi heti muuton jälkeisenä yönä, kun käärmeet olivat vielä kuljetusbokseissaan. Laitoin lasitilauksen menemään samantien ja aamulla olinkin helpotuksekseni saanut vastauksen ”lasit on noudettavissa klo 15”. Huh! Kannatti laittaa viestiin maininta ”kiireellinen”. Pointsit nopeudesta Lasi ja peili Hallikaiselle!

Aika huojentunut fiilis kun nyt muutto on hoidettu ja voi keskittyä tämän oman kotikolonsa remontointiin. Jahka remontit on hoidettu, saa taas alkaa pakertamaan uusia terraarioita, mutta tälläkertaa ihkaomassa autotallissa! Ei enää puolen vuoden rakennustyömaita keskellä olohuonetta ja sahanpurua sukan pohjissa. Kaikki näpertelyt saa hoitaa rauhassa oman verstaan uumenissa 🙂

 

Ps. Ruokin käärmeet pari päivää sitten ensimmäistä kertaa täällä ja oma ohjeeni ”laske hanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tulee” sulattaessa ruokaeläimiä, osottautui aikamoiseksi flopiksi tässä taloudessa. Empä muistanut että täällä hanasta tulee melkolailla kiehuvaa vettä, toisin kuin edellisessä asunnossa, jossa tuli juuri optimaalista 65 asteista vettä. Voin kertoa hajun olleen ”huumaava” ja tiput poksahteli ”iloisesti” käärmeiden niitä kuristaessa. Siinäpä sitten kakoen siivoiltiin verta ja peräsuolenpätkiä terran pohjalta aterioinnin loputtua. Opin kantapään kautta, että jatkossa kannattaa katsoa miten kuumaa vettä sieltä hanasta päästää pakasteiden niskaan..

Kuulumisia muuton kynnyksellä

Huh! Viimeajat on ollut aikamoista vilskettä, sillä muutto omaan kotiin olisi käsillä kahden päivän päästä.

Helmikuusta asti tekeillä ollut terraariotorni valmistui aivan viimetinkaan. Aiemmin olisi ollut ehkä ihan hitusen verran kätevämpi, muuttohässäkässä itsessäänkin on jo ihan tarpeeksi puuhaa. Mutta pääasia että tuo on nyt valmis ja pojat pääsi uusiin yksiöihinsä!

67268901_10157374565364347_2125069669676089344_n

Terrariot ovat tarkoilta mitoiltaan 148,5*65*80,5cm, eli tilavuutta on molemmissa 777 litraa. Tornin alla olevan renkailla varustetun jalustan ansiosta tornin liikuttelu on ihanan kevyttä ja vaivatonta. Itse terraariotkaan ei paina juurikaan ja niitä on helppo kantaa. Tästä kiitän varmasti itseäni sunnuntain muutossa; Yksi terraarioiden tärkeimmistä kriteereistä oli suunniteltaessa mahdollisimman vähäinen paino.

Ylemmässä, eli Sisun terraariossa, ei ole kuin kaksi hassua tekokasvia, sillä ne loppui kesken. Muistin että niitä on jossain kaapin perukoilla lisää, muttei ollutkaan. Täytyy korjata ongelma muuton jälkeen, kun kerkii taas keskittymään. Jalustaakin täytyy vähän fiksailla, etuosan saranoitu levy on tosi rujon näköisesti kiinni ja sivulevyt puuttuu kokonaan.

Ainiin, kirjottelin heti Mustanaamion terraarion valmistuttua (pari viikkoa sitten) jutun sen rakennusvaiheista. Se on luettavissa täällä *klik*


 

Tässä kun on muuton myötä siivoilut meneillään, niin asunnossa kuin terraarioissakin, ostin pitkän tauon jälkeen meille höyrypesurin. Edellinen taisi hajota pari vuotta sitten ja olin jo unohtanut kuinka älyttömän kätevä laite tuo onkaan! Edellinen oli sitä mallia jossa vesisäiliö on aivan suuttimen lähellä, eli säiliön painoa täytyi kannatella koko ajan käsissä. Sitä oli hieman vaivalloinen ja raskas käyttää, joten halusin uuden olevan ”pölynimurimallia”, eli sellainen jossa säiliö rullautuu perässä lattialla letkun päässä. Ja tadaa, tällainen löytyi:

DSC_0003

Kalliotaustoja ja lattiaa tuolla pestyäni olen aivan myyty! Ostin häikäilemättä edullisimman jonka löysin ja ostopaikaksi määräytyi Motonet, hintaa oli vaivaiset 59,90e. En tiedä millaisia esim. Kärcherin kalliit laitteet ovat tähän verrattuna, mutta tätä käytettyäni en huomannut mitään halpaan surkeaan kopioon viittaavaa. Rakastan budjettikeplottelua ja nämä onnistuneet edulliset säästöhankinnat ilahduttaa aina!

Höyrypesurilla saa pestyä oikeastaan kaiken mitä terraarion sisällä on ja vieläpä ilman pesuaineita. Etenkin kiinteät kalliotaustat on hankalia pestä, mutta tällä se hoituu helposti. Todella tehokas ja ympäristöystävällinen vaihtoehto.  Suosittelen!


 

Nuppukin pääsi uuteen terraan, vaikkakin pieneen ja väliaikaiseen. Nupulla on aiemmin ollut oikeita ja tekokasveja sekaisin, mutta tähän terraan tuli pelkkiä oikeita. Kasveja ei saanut kovin ihmeellisesti aseteltua vanhaan kalliotaustaan, eikä tuo muutenkaan mikään mainittava taidonnäyte ole, mutta kiva silti kun kaikki on aitoja! Toivon että saisin ensi kesään mennessä rakennettua Nupulle lopullisen ison aikuiskoon terran, jonne on tarkoitus tehdä tausta kasviruukku-upotuksineen. Siihen saa sitten yrittää tosissaan tehdä hienon viidakon.

DSC_0032

Kävin hakemassa terraarioon valaisimen kasveja varten, koska ilman sitä ne ei menestyisi. Tokmannilla oli käteviä edullisia led-valonheittimiä ja ostin niistä halvimman kelvollisen. Ei paras vaihtoehto, mutta noilla lukemilla (1600 lm, 4000 K) huonekasvini pärjäsi viime talvenkin. Pistetään aikuisterraan sitten jotkin paremman ja tarkemmin valikoidut, nyt oli pääasia että saa edes jotain valoa.

Valaisin kuumenikin yllätyksekseni todella paljon, aivan sen päälle tuli 50 °C lukemat. Väkersin terrarioiden rakentamisesta jääneestä myyräverkon jämästä suojan ja onneksi vähäisestä verkkomäärästä huolimatta siitä sai tehtyä riittävän kokoisen. Vaikka verkko on noinkin lähellä valaisinta, ei verkon ulkopuolella ole käärmeelle haitallisia lukemia. Ainoa harmi on se, ettei valaisinta voi pitää helteillä päällä. Se nostaa yleislämpötilaa liikaa ja käärmeen vointi on tietysti kasveja tärkeämpi. Pitää toivoa että kasvit ei lannistu valaistuksen puutteesta.

DSC_0005


 

Juutuin taas ihan vahingossa tähän sohvalle näpyttelemään kuulumisia. Nyt täytyykin nousta taas ylös ja lähteä aidantekohommiin uuteen kotiin. Kohta on koirilla lääniä temmeltää ❤  Kuulumisiin!

 

 

Muutto siintää horisontissa

Tunnen oloni juuri nyt maailman onnellisimmaksi ihmiseksi! Yksi elämäni suurimmista ja hartaimmin odotetuista unelmista on käynyt toteen ja pääsemme muuttamaan elokuussa ihkaomaan taloon ❤ Kyseessä on 110m2 omakotitalo, jossa on keittiön ja olohuoneen lisäksi kolme makuuhuonetta ja takkahuone. Lisäbonuksena yläkerrassa on 180m2 rakentamatonta tilaa, jonne voi myöhemmin laajentaa elintilaansa. Niin ja autotallikin on, jossa pääsee puuhastelemaan terraarioprojektien kanssa! Pihassa riittää tilaa koirille ja reilun kilometrin päässä on söpö rauhallinen uimarantakin jonne voi mennä niiden kanssa kesäiltaisin viilentymään. Tuntuu aivan utopistiselta että tämä on viimein totta ❤ Kirjottelen uudesta kodista enemmän, kunhan päästään muuttamaan ja saadaan tehtyä akuuteimmat remontit valmiiksi.

aaaaaaaaaaaaaa

Iloa on riittänyt myös käärmeiden kanssa, sillä 2017 vuoden viimeinen myynnissä ollut mustarottakäärmepoikanen kohtasi omistajansa. Löytyi aivan mahtava koti ja nyt saa huokaista helpotuksesta kun kaikki poikaset ovat hyvässä huomassa ❤ Tälläerää myytäviä käärmeitä ei enää tästä taloudesta löydy ja seuraavia saaneekin odotella jonkin aikaa. Saapa nähdä milloin teetän seuraavan poikueen, vaikka alunperin olin ajatellut sen tapahtuvan vuonna 2020. Nyt näyttää kuitenkin siltä että taitaa ensi vuosi mennä pitkälti uuden kodin kunnostamisen kanssa ja toisaalta haluan myös pitää hetken vapaata poikasrumbasta. Poikaset ovat aivan ihania ja rakastan niitä yli kaiken, mutta helposti stressaantuvana ihmisenä lie parempi lepäillä nyt vuosi tai pari ennen kuin lähtee siihen pyöritykseen uudelleen. Ihanuudestaan huolimatta elämä usean poikasen kanssa ei ole pelkkää ruusilla tanssimista, vaan siihen mahtuu myös paljon huolia ja harmaita hiuksia.

aa

 

Jonkin aikaa tekeillä olleet uudet terraariotkin alkavat olemaan pikkuhiljaa valmiita. Vielä puuttuu lasit ja pleksit, sekä kalliotausta toisesta terraariosta. Onneksi rakensin nuo tarkoituksella ohuehkosta vanerista, eivätkä ne paina tuhottomasti. Olisi ehkä vähän surkuhupaisaa saada kammottavan painavat terraariot valmiiksi juuri pari viikkoa ennen muuttoa. Kohtuullisesta keveydestään huolimatta aion ostaa nokkakärryt, jotta muutto sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Erityisesti painavan terraariotornin siirtely jäi ei-niin-kivasti mieleen viimemuutosta. Tuleva muutto ei silti kaikesta kantamisesta huolimatta huolestuta ja hirvitä, koska tälläkertaa tietää ettei moista koitosta ole tiedossa uudestaan enää vuosikausiin!

Kaiken ilon sekaan mahtuu myös epätoivon hetkiä, sillä kävin kuvauttamassa meidän koirakuopuksemme Papun luuston muutama viikko sitten. Papun velipoika lopetettiin alle vuoden iässä lonkkiensa takia ja siksi olen ajatellut että Papukin täytyy kuvauttaa jossain vaiheessa. Selässä ja kyynärissä ei ollut vikaa, mutta lonkat. Huh sentään miten rujot ne olikaan. Lääkärikin sanoi hämmästyneensä tulosta, sillä koira ei antanut ennen kuvausta mitään viitteitä siitä että niissä olisi vikaa. Hetken ehdin jo pyörittää kauhukuvia mielessäni ja miettiä olenko taas sen vaikeimman päätöksen edessä ja joudun päästämään irti rakkaimmastani. Kauhun painolasti putosi kuitenkin harteiltani, kun lääkäri kertoi koiran voinnin ja olemuksen merkitsevän enemmän kuin kuvat. Jostain ihmeen syystä Papun lonkat eivät ole sitä vaivanneet juuri ollenkaan ja toivotaan ettei vaivoja tulisi jatkossakaan. Vaikka lonkkien tilanne ei ollutkaan oletetun- ja toivotunlainen, niin nyt se on kuitenkin tiedossa ja pystytään toimimaan nivelrikon etenemistä hidastaen. Samalla osaa seurata koiraa yhä entistäkin kriittisemmin ja puuttumaan asiaan jos pienintäkään ongelmaa ilmenee. Papu täyttää viikon päästä kolme vuotta ja toivon sydämeni pohjasta että sillä on vielä monen monta ihmisen parhaan ystävän arvoista vuotta laadukasta koiranelämää jäljellä ❤

 

 

Terraariotorniprojekti osa 2

Lue osa 1 täältä

Tornin ensimmäinen terraario on nyt valmis, enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Nata, Oodi ja Kaaos pääsivät muuttamaan viikonloppuna uuteen kotiinsa ja vaikuttaa siltä että nekin ovat vähintään yhtä mielissään tilavasta terraariostaan kuin minäkin. Aika näyttää tulevatko ne hyvin toimeen kolmistaan, vai täytyykö jakaa porukkaa pienemmäksi. Tarpeen vaatiessa jokainen saa ikioman terraarion, mutta toivottavasti ongelmia ei synny tällä kokoonpanolla.

 

 

Kiipeilyoksien asettelu terraarioihin tuntuu olevan jonkin sortin taiteenlaji. Sitä saattaisi helposti ajatella että tähänkin terraarioon oksat on vain laitettu paikalleen, mutta ehei, totuus on täysin toinen. En tarkalleen enää muista montako päivää siihen lopulta kului, mutta luultavasti en valehtele juurikaan jos sanon että kolme päivää. Oksien etsintä taas on aivan oma juttunsa se, siihenkin saa tuhrautumaan useamman tovin metsästäessään täydellisiä kepakoita. Oksien asettelu ei ole lempipuuhaani juurikin siksi että niiden kanssa saa taistella vähän turhankin kauan. Sopivan lopputuloksen löytymiseksi erilaisia asetelmavariaatioita tulee kokeiltua kymmeniä ja hikipisarathan siinä roiskuu kun yrittää saada paksuja puunvarsia taipumaan tahtoonsa.

 

 

Kalliotaustan teko oli vähän arpapeliä, sillä en tiennyt ennalta ollenkaan millä tavalla märkä uretaani käyttäytyy; paitsi sen kuinka viheliäisesti uretaani tarttuu käsiin, jos sitä onnistuu iholleen sotkemaan. Suurien muotojen luominen pelkällä uretaanilla osottautui mahdottomaksi, mutta onneksi olin varautunut ja asetellut taustaan silikonilla kiinnitettyjä Finnfoam palasia. Pursotuksen jälkeen piti odotella noin 15 minuuttia, sitten uretaanin pinta sumutettiin vedellä märäksi ja alettiin painella. Yllätyin miten kestävä uretaanin kuivunut pinta oli ja se oli aika helposti muotoiltavissa. Piti kuitenkin varoa ettei puhkaise nahkamaista pintaa, sillä silloin sormille tursusi märkää tahmaista uretaania (joka muuten pysyy kynsissä tasan niin kauan että sotkeentunut kynnen osa kasvaa pois). Lopputulos ei aivan ollut sitä mitä olin toivonut, mutta harjoittelemallahan sitä mestariksi tullaan. Tärkeintä että tausta on käärmeille toiminnallisesti hyvä ja samalla se ruma lämpökotelo sulautui taustan syövereihin. Suurin moka taustaa tehdessä oli se, että antoi uretaanin kuivua liian kauan (ts. pursotti liian laajan alueen kerralla, eikä ehtinyt painella kaikkia kohtia tarpeeksi pian). Arvioisin että noin 25minuuttia sitten pursotettu uretaani on vielä helposti muotoiltavissa, mutta sitä vanhempi alkaa olla jo liian kiinteää.

Jäi vähän hirvittämään miten huokoisia muotoja erehdyin luomaan. Tausta on aivan väärällään pieniä kolosia, joihin osaan jo kuvitella käärmeiden ruikkivan peräpäidensä tuotoksia. Kauhulla odotan ensimmäisiä taustaan väännettyjä satseja, täytynee varmaan ostaa uusi höyrypesuri rikkoutuneen tilalle, tai ollaan kohta aikamoisessa liemessä.

 

 

Löysin varaston perukoilta sattumalta meidän piha-aidan jämärullan ja samassa keksin että siitähän saisi oivan kiipeilyverkoston terraarion kattoon. Kaunis se ei ole, mutta siinä tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: käärmeet saisi rutkasti lisätukea kiipeilyyn ja samalla siihen saisi kiinnitettyä jämäkästi kaikki tekokasvit ja muut roikkuvat sisusteet. Verkon päät taivuttamalla sai kätevät lenkit ruuvausta varten ja verkotuksesta tuli hyvin jämäkkä. Tässä tornin alimmassa terraariossa verkko ei vielä pistä silmään, mutta ylemmissä terraarioissa se saattaa niin tehdä. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että ylempiin terraarioihin voisi hankkia kasviverkkoa, joka asennettaisiin verkon päälle niin että verkko uppoaisi kasvuston sekaan. Näin saisi verkon hyvät ominaisuudet käyttöön, mutta esteettinen haitta olisi mitätöity.

 

 

Terraariossa oli jo kaksi lämmittelypaikkaa lämpökotelon alla ja päällä, mutta niiden lisäksi halusin vielä lämpökaapelin, olihan terraarioon tulossa kolme asukasta. Kehittelin kaapelille näppärän kotelon, jonka sisässä kaapeli pysyy turvassa ja käärmeet ei pääse siihen käsiksi. Kotelo valmistui melko vaivattomasti ja se vaikutti yllättävänkin pätevältä kapistukselta.  Täällä ohje *klik*. Kaapelin töpseliä varten porasin terraarion runkoon läpiviennin, viilasin sen siistiksi ja asensin ei-niin-esteettisen, mutta jykevän  ja asiansa ajavan sulkulevyn.

 

 

Lopuksi oli vielä pientä tahimista lasien kanssa, mutta onneksi nekin asentuivat paikalleen vaikeuksista huolimatta. Kilpailutin paikallisia lasifirmoja lähettämällä kyselyä neljään eri paikkaan, kolme niistä vastasi ja hintahaitari oli niinkin huima kuin 50-120e! Kilpailuttaminen siis todella kannattaa. Ostin halvimmat ja laatu & palvelu olivat aivan ensiluokkaista.

Kun siirsin käärmeet uuteen asumukseensa, ne vaikuttivat pitävän siitä kovasti. Terraario tutkittiin pintapuolisesti ympäriinsä ja kattoverkkokin osottautui heti suurenmoiseksi hitiksi. Kun terraario oli tutkittu, kaikki kolme neitiä asettuivat lopuksi yhdeksi isoksi keräksi kattoverkon päälle. Sittemmin tytöt ovat rallitelleet terraariota ympäri, tutkiskellen paikkoja tarkemmin. Nähtäväksi jää, onko kattoverkon päälinen köllöttelypaikka jatkossakin kaikkien suosikki, vaikka muitakin paikkoja olisi rutkasti tarjolla.

 

 

Vaikka nyt mieli lepää kun tietää neideillä olevan loistavat asuinpuitteet, voi huokaista helpotuksesta vain hetkeksi, sillä tornin seuraavan terraarion puutavara ja vanerit ovat jo leikattu ja odottavat kasaajaansa.

Terraarion rakennusohjeet löydät täältä *klik*

IMG_8197